Alla lauantain Turkulaisen lehtiversiossa ollut kolumnini Itämeren suojelurahoista. Nyt asian ratkettua nähdään, että suurin vääntö ei tullutkaan siitä, saako Itämeren suojelu tarvitsemansa rahat vaan siitä, mistä nämä tarvittavat rahat otetaan. Katainen kun ehdotti, että Itämerensuojeluun otettaisiin rahat luonnonsuojelurahojen vähäisistä metsänsuojelurahoista. Lopputulos neuvottelujen jälkeen oli kuitenkin se, ettei metsänsuojelu joutunut Itämeren maksumieheksi. Eli tämä episodi päättyi hyvin, mutta kuten tässä kolumnissa totean, niin tässä oli kyseessä pieni tärkeä askel. Eli työ jatkuu.
 

***

Löytyikö rahaa Itämerelle?

Meidän perheessä on tänä kesänä sairastettu ensimmäistä kertaa sinilevämyrkytystä. Sinilevä on ollut jokakesäinen riesamme, mutta nyt ensimmäistä kertaa poikani sai myrkytysoireita. Olen taistellut kohta 20 vuotta Itämeren rehevöitymistä vastaan, ja surukseni on todettava, että näin huono tilanne on edelleen.

Tätä kirjoittaessani valmistaudun lähtemään budjettiriiheen puolustamaan Itämerta. Valtiovarainministeri Katainen leikkasi budjettiesityksessään ympäristöministeriön esittämiä Itämeren suojelurahoja. Esimerkiksi puolustusministeriön toiveet Katainen sen sijaan toteutti. Tätä kirjoittaessani Itämeren suojelurahojen tilanne näytti jo vähän valoisammalta, mutta lopputulos oli vielä auki. Uskon, että tätä lukiessasi tarvittava rahoitus Itämeren suojelulle on löytynyt budjettiriihessä, onhan se myös yksi sinivihreän hallituksen painopistealueita. Jos näin ei ole, niin jatkamme taistelua budjetin eduskuntakäsittelyssä.

Vuoden takaisen tutkimuksen mukaan päästöt Itämereen ovat vähentyneet kaikissa muissa rannikkomaissa paitsi Suomessa. Näissä Itämeren suojelurahoissa on kyse Saaristomerestä, jonka päästöistä emme voi muita maita syyttää. Siksi nämä suojelurahat myös vaikuttaisivat voimakkaasti juuri meidän rannikkoomme, meidän uimavesiimme.

Tarvittava kolmen miljoonan summa on tarkoitus käyttää mm. TEHO-hankkeeseen. Se on kokeiluprojekti, jolla on pyritty löytämään laajamittaiseen käyttöön eri tilanteissa tehokkaimmin toimivat maatalouden vesiensuojelutoimenpiteet. Vuosikymmeniä on tehty ohjelmia Itämeren suojelemiseksi. Vihdoinkin on ryhdytty myös tekoihin, ja nyt tätä projektia pitäisi laajentaa. Tässäkin budjettiväännössä on vielä kysymys vain pienestä askeleesta oikeaan suuntaan, mutta erittäin tarpeellisesta askeleesta.

Suomen ympäristökeskus julkaisi parisen vuotta sitten tutkimuksen maatalouden ympäristötukien vaikuttavuudesta. Tutkimuksen mukaan ympäristötuet eivät ole 1990-luvun alun jälkeen enää parantaneet vesien laatua merkittävästi. Ympäristötuet ovat tukeneet lähinnä viljelijöitä, eivät niinkään ympäristöä. Tutkimus suositteli, että jatkossa pitäisi tehdä kohdennettuja, alueellisia toimia, joissa otetaan huomioon paikalliset olot. TEHO-hanke on hyvä esimerkki juuri tästä.

Seuraava iso vääntö, joka on jo menossa, on koko EU:n maatalouden ympäristötuen muuttaminen ennen kuin uusi ohjelma alkaa vuonna 2014. Itämeren alueen maiden tuki pitäisi eriyttää muista EU-maista, joissa vesistöjen rehevöityminen ei ole yhtä suuri ongelma. Itämeren valuma-alueella tuen pitäisi olla kohdistettu ensisijaisesti kalteville rantapelloille, joista suurin osa ravinteista valuu vesistöihin.