Tasavallan presidentti järjestäi 21.5.monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta käsittelevän keskustelutilaisuuden presidentinlinnassa. Kyseessä oli kuudes presidenttifoorumi.

Tasavallan presidentin puheenvuoron lisäksi tilaisuudessa kuultiin pyydettyjä alustuksia maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsilta, kulttuurivähemmistökoordinaattori Umayya Abu-Hannalta, Valtion taidemuseon edustajalta, vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpäältä, toiminnanjohtaja Miranda Vuolasrannalta Suomen Romanifoorumista sekä Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärveltä.

 

Tilaisuuden puheenjohtajana toimi toimittaja Tarmo Ropponen, joka aloitti keskustelun kysymällä, miten vaikutamme siihen, tuleeko Suomen monikulttuurisuudesta rikkaus vai rasite. Silloin avasin kommunikaattorillani bloggaukseni vierailustani Turun Normaalikouluun, joka loppui sanoihin: "en itse ole kunnallisvaaliehdokas, mutta aion kyllä pitää huolen siitä, että ääneni saava vihreä vaikuttaja on tietoinen ja halukas toimimaan niin, että monikulttuurisuus on huomisessa Turussa rikkaus eikä taakka." Puheenvuoroni foorumissa olikin aika pitkälle saman sisältöinen kuin tuo bloggaukseni ja siihen tulleet kommentit. Eli yritin valoittaa yhden koulun perspektiivistä, missä nyt mennään ja mitä pitäisi tehdä, jotta voisimme puhua rikkaudesta eikä rasitteesta.

Keskustelu oli erittäin vilkas ja poimin tässä nyt vain pari asiaa siitä. Suomen Islam-seurakunnan puheenjohtaja suomentataari Okan Daher, joka istui vieressäni pyöreässä pöydässä, teki tällaisen konkreettisen ehdotuksen: tarvitsisimme selkokielisen oppaan maastamme uusille maahanmuuttajille, jossa kerrottaisiin historiastamme, kulttuuristamme, traditioistamme, oikeuksistamme ja vastuistamme.

Jollei tällaista ole, niin se pitäisi todellakin tehdä nopeasti. Kaikki muut puheenvuorot toivat esiin asioita jotka vaativat enemmän aikaa, kuten asenteiden muokkaaminen. Asenteisiin vaikuttaa tietenkin kovasti se, miten hyvin yhteisömme toimii ja miten kaikki löytävät itselleen täällä mielekkään paikan kokonaisuudessa.

Presidentimme aviomies Pentti Arajärvi toi esiin sen, että jokaisella on Suomessa oikeus ilmaiseen perusopetukseen ja tämä oikeus ei ole iästä riippuvainen. Eli maahamme tulevat äidit ja teinit voivat tämän perusteella vaatia oikeutta oppia esimerkiksi lukemaan. Arajärvi sanoi olevansa varma siitä, että maassamme on jo nyt ihmisiä, jotka eivät osaa lukea. Tämähän sopi hyvin yhteen sen kanssa, mitä Turun Normaalikoulussa puhuimme eli lasten vanhempien opetuksesta koulussa iltapäivisin samalla kun lapsilla olisi harrastustoimintaa koulussa.

 

Umayya oli sitä mieltä, ettei pitäisi puhua monikulttuurisuudesta vaan diversiteetistä eikä maahanmuuttajista vaan siirtolaisista. Tätä minun pitää vielä harjoitella, ennen kuin se sujuu luontevasti...