Olin torstaina 28.2. Ruoko-seminaarissa, jossa käsiteltiin kaislana paremmin tunnetun järviruo'on hyötykäyttöä. Kyseessä oli Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vetämän ja EU:n Interreg IIIA -rahoitteisen "Ruovikkostrategia Suomessa ja Virossa" -projektin päätösseminaari.

Strategian mukaan Etelä-Suomen rannikkoalueen noin 30 000 ruovikkohehtaarista arviolta 12 500 hehtaaria soveltuisi hyödynnettäväksi bioenergiaksi ja rakennuskäyttöön ja 7500 hehtaaria tulisi kunnostaa merenrantaniityiksi. Yhdellä hehtaarilla kasvaa vähintään 5 tonnia ruokoa ja yksi hehtaari riittää kattamaan yhden omakotitalon lämmitysenergian. Biovakka on aloittamassa ruo'on käytön biokaasun valmistamisessa.

Osassa Varsinais-Suomen kuntia jopa yli 10% pinta-alasta on ruokon peitossa, joten järviruoko on merkittävä kasvi rannikollamme. Järviruoko viihtyy erityisen hyvin rehevissä vesissä. Maatalouden aiheuttama ravinnekuormituksen kasvu on johtanut ruovikkojen merkittävään laajentumiseen viime vuosikymmeninä. Samaan aikaan ruo'on hyötykäyttö maataloudessa on loppunut lähes kokonaan. Järviruoko sitoo tehokkaasti rantaveden ravinteita, ja siksi oikein tehdyllä niitolla voidaan ravinteita kerätä tehokkaasti vuosittain. Samalla voidaan siis sekä saada bioenergiaa että vähentää vesistöjen rehevöitymistä.

Projektissa on esitelty bioenergian lisäksi muitakin käyttötarkoituksia järviruo'olle. Järviruokoa voidaan hyödyntää uudenlaisena ekologisena rakennusmateriaalina, esimerkiksi katoissa. Keski-Euroopassa ruokokatoille on jo markkinat olemassa ja Suomessakin ruokokattoja on nähty esimerkiksi Paraisten loma-asuntomessuilla vuonna 2005. Nykyaikaiset ruokokatot olivat kuvissa tosi hienon näköisiä, kuvia löytyy täältä. Ruokoa voidaan käyttää myös sisustuksessa ja taiteessa, kasvien peittoon vaikkapa mansikkamaalla tai nautojen laiduntamiseen. Jälkimmäisessä täytyy olla tarkkana, ettei liian iso nautakarja tuota enemmän jätettä kuin poista. Sopiva määrä on yksi lehmä hehtaarilla. 

Järviruo'on hyödyntämisessä merkityksellinen vaihe on ruo'on niitto. Oikein tehdyllä niitolla voidaan ravinteita kerätä tehokkaasti vuosittain, mutta väärin tehtynä niitto ei hyödytä vesiensuojelua. Loppukesän niitolla saadaan parhaiten ravinteita poistettua, ja loppukesällä niitetty ruovikko myös kasvaa seuraavanakin kesänä. Alkukesällä veden pinnan alta tehty niitto voisi johtaa siihen, etä juurakko pumppaa katkaistun korren kautta ravinteita veteen muutaman päivän ajan. Loppukesällä ravinteita ei enää siirry varteen. Polttoa ja kattomateriaaleja varten paras korjuuaika on talvella. Koska korjuuvaihe on kriittinen ruo'on hyödyntämisessä, tarvittaisiin tätä varten korjuuketjuja, ja näille korjuutuki.