Vanha vaalirahoituslaki tehtiin aikoinaan erityisesti kansanedustaja Irina Krohnin (vihr.) aloitteesta, mutta lain säätämisvaiheessa se vesittyi ikävästi. Jlkisuuteen lävähtänyt ns. maan tapa ja kansalaisten reaktiot antoivat oikeusministeri Tuija Braxille (vihr.) vahvan selkänojan tehdä vaalirahoituslaista vihdoinkin tarpeeksi tiukka. Tällä vaalikaudella toteutettu mittava vaalirahoituslainsäädännön uudistus tuo poliitikkojen yhteiskunnalliset kytkökset vihdoinkin näkyviin. Kevään eduskuntavaaleissa puolueilla on näytön paikka: nyt on osoitettava, että maan tapa todella loppuu. Toivottavasti samalla palautuisi myös luottamus poliitikkoihin.

 

Lopuksi on tärkeä muistuttaa, että vaalirahoitus ei sinällään ole paha asia. Edelleen saa tukea samalla tavalla ajattelevia ehdokkaita myös taloudellisesti. Erityisesti vähävaraisimmille ehdokkaille tuki on arvokasta, sillä muuten vain rikkaat pääsevät kansanedustajiksi. Mutta tuki pitää antaa avoimesti ja omilla kasvoilla. Vain siten kansalaiset voivat valvoa edustajiensa toimia.

 

Suomalaisen demokratian historiassa on ollut myös tähtihetkensä. Olihan Suomi esimerkiksi ensimmäinen Euroopan maa, joka antoi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden myös naisille. Edustuksellinen demokratia tarvitsee nyt arvonpalautuksen. Mutta tarvitsemme myös lisää suoran demokratian käytäntöjä. Tällä vaalikaudella on oikeusministerin toimesta annettu esitys valtakunnallisen kansalaisaloitteen käyttöön ottamisesta Suomessa. Jos vaalien jälkeinen eduskunta esityksen hyväksyy, voi jatkossa 50 000 kansalaista saada aloitteensa eduskunnan käsittelyyn.