Olimme eduskuntaryhmän kanssa vierailulla Suomen Kansallisoopperassa viime viikolla. Ohjelmassa oli Kansallisoopperan johtajien tapaaminen, tutustumiskierros kulisseissa ja Pohjoinen ulottuvuus-tanssiesitys.

Kansallisoopperan johtaja Mikko Franck puhui halustaan tehdä oopperasta todellinen kansallisooppera, kansan ooppera. He pyrkivät löytämään uusia tapoja tuoda oopperaa lähelle kansalaisia ja löytää  uutta yleisöä. Nyt on jo toteutettu kokeilu, jossa oopperaesitykset heijastettiin isoille toreille mm. Rovaniemellä, Jyväskylässä ja Helsingissä. Näytökset olivat ilmaisia, ja niistä tuli muutenkin paljon hyvää palautetta. Esityksiä aletaan kohta myös televisioida. Franck kertoi siitä, että on tutkittu ihmisten käsityksiä oopperalippujen hinnoista ja todettu, että ihmiset luulee lippujen olevan kalliimpia kuin ne ovatkaan.

Franckin mukaan hänen periaatteenaan on, että yleisö ansaitsee enemmän kuin huomaa pyytääkään. Hän puhui myös siitä, miten tässä työssä pitää joka kerta onnistua sataprosenttisesti, kun aina on uusi yleisö.

Kaikki Kansallisoopperan johtajat - pääjohtaja, oopperan johtaja, baletin johtaja - ovat aloittaneet keväällä. He astuivat kuvioihin hyvin haasteellisessa tilanteessa, jossa Kansallisoopperassa oli 
riidelty ja kärsitty talousvaikeuksista. Nyt on pyritty uuden johdon myötä lanseeraamaan uusi, avoimen keskusteleva ja tiedottava johtamistyyli. Lisäksi Kansallisoopperan talous on saatu plussalle.  Murrosvaihe ei varmasti ole helppo, viimeksi viime viikollakin osa  Kansallisoopperan työntekijöistä marssi ulos.

Lopuksi nautimme upeasta tanssiesityksestä. Pohjoinen ulottuvuus koostui kolmen pohjoismaisen koreografin produktiosta. Ensimmäinen oli Kansallisbaletin oman tanssijakoreografi Jouka Valkaman 91 N. Se sijoittui pohjoiseen tilaan, jota ei oikeasti ole olemassa, mutta sen merellisestä teemasta tuli mieleeni Itämeri. Esityksen musiikin oli  säveltänyt Apulannan Toni Wirtanen. Toinen esitys oli Johan Ingerin Walking mad, ja kolmantena Jorma Elon Suite murder, joka oli ehkä mielestäni kaikista hienoin. Ingerin esityksessä oli punaisiin pukeutunut naistanssija mieshahmojen keskellä, ja joku kuiskasi minulle, että hänestä tulee mieleen Jutta Urpilainen. Sen jälkeen näin itsekin hänet loppuesityksen ajan pelkästään Juttana ;o).