Voi ei, vieläkin istun työhuoneessani eduskunnassa, vaikka olisin mieluummin kotona perheeni kanssa. Tänään venyi niin myöhään, ettei kannattanut enää lähteä junalla Turkuun kun huomenna pitäisi tulla taas 6.40 junalla.

Viimeinen tilaisuus tänään oli ulkomaalaisvirastossa, jossa hallintovaliokunnan kanssa olimme kuulemassa uutta informaatiota. Sain taas kauhistella meidän tylyä tapaa kohdella mummoja, jotka haluaisivat olla lähellä lapsiaan ja lapsenlapsiaan Suomessa. Sehän ei sovi meille, sillä mummot eivät kuulu meidän käsityksemme mukaan perheeseen.... Tästä olen ennenkin puhunut Uvissa, mutta siitä ja muista maahanmuuttajien asioista saimme taas niin paljon keskustelua aikaiseksi, että nyt vasta tulin siis pois vieralulta, joka alkoi kello 19.

Ollakseni rehellinen tulin vasta 19.20 Uviin, koska osallistuin eduskunnan keskusteluun vammaisselonteosta niin tiiviisti, että myöhästyin. Oikeus henkilkökohtaiseen avustajaan oli illan kuumin aihe, jota kukaan ei vastustanut. Kuitenkaan rahoja tähän ei näy. Eli kun hallitus priorisoi, niin varallisuusveron poistaminen y m koetaan tärkeämpänä kuin kaikkien oikeus (myös vammaisten) selvitä arkisesta elämästään maassamme!

Kolme antoisaa tuntia tästä päivästä meni seminaarissa työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta, jossa minulla oli ilo pitää päätöspuhe. Lipsautinpa melkein vahingossa, että minä olen ulkoistanut kaiken muun paitsi ihmissuhteet ja rakkauden muille... Syömmehän joka ilta siskoni tekemää ruokaakin :o) Seminaarin aikana ajattelin monta kertaa kuinka onnellinen olen, kun mieheni pystyy niin paljon päivisin hoitamaan lapsia kun on muusikko ja kuinka ihanaa on meidän suvun yhteisöllisyys meidän lasten kannalta. Siksi ulkomaalaisviraston kanta mummoihin tuntuukin minusta erityisen pahalta.

Tähän päivään mahtui myös keskustelu saaristomme yhteysalusliikenteen ahdingosta, josta olen ennenkin ollut huolissani. Työt senkin suhteen siis jatkuvat... mutta ei enää tänään.