Onneksi mieheni ei soita Anna Erikssonin bändissä, sillä jokainen varmasti ihastuu Annaan. Tuleva uusi avustajani Riikka Kyläheiko on käynyt samaa lukiota Annan kanssa ja ihastunut Annan ääneen lukion kouluesityksissä. Päätimme lennosta käydä katsomassa ja kuuntelemassa Annan keikan Down by the Laituri-festareilla. Ja esitys oli todella nautittava sekä korville että silmille. Miten ihminen voi olla samalla niin viehättävä ja laulaa niin suurella voimalla ja tunteella?

Jotenkin tuntuu epätodelliselta kun pyöräilin kotiin ja ajattelin että olen eilen uinut kaksi kertaa äitini saaren ympäri Paraisten portilla ja nyt olen keskellä Turun todella sykkivää yötä. Kyllä elämä täällä saariston ja sopivan kokoisen elävän kaupungin sydämessä on aika ihanaa.

Äiti on suunnitellut myyvänsä saarensa vähitellen. Eli ehkä se oli viimeisiä kertoja kun uin meölkein hehtaarin kokoisen saaremme ympäri... Sitä tule kyllä ikävä.