Tässä Tuija Braxilta lainaus tänään käydystä välikysymyskeskustelusta vihreiden aloitteesta lapsiperheiden köyhyydestä. Tuija on mielestäni kiteyttänyt tosi hyvin yhteisen poliittisen taistomme lasten eriarvoistumista vastaan.

"Kun 1990-luvun puolivälissä tehtiin lamaleikkauksia, vaikuttivat vihreät voimakkaasti siihen, että lapsiperheille kohdistettuja leikkauksia lievennettiin 130 miljoonalla eurolla. On mielenkiintoista, kuinka tämä tekomme aina jaksetaan tunnustaa, mutta esittää se väärinpäin syyttäen meitä muihin ryhmiin kohdistuneista leikkauksista. Ei koskaan sen todellisessa muodossa. Vihreät pelastivat lapsiperheille 130 miljoonaa euroa vuodessa! Ja lisäksi saimme uuden päivähoitolain.

Lama voitettiin kansainvälisestikin arvioiden nopeasti, mutta laman seurauksia ei. Lipposen toisen hallituksen puolenvälin paikkeilla, siis yli viisi vuotta sitten, vihreät näkivät, että etenkin köyhimmät lapsiperheet ovat vaarassa syrjäytyä todella kohtalokkaasti. Ministeri Soininvaaran johdolla vuonna 2002 tehty lapsipoliittinen selonteko osoitti, että ongelmat olivat ylivoimaisesti suurimpia pienten lasten perheissä ja yksinhuoltajaperheissä. Siitä lähtien vihreät ovat vaatineet, että valtion talouden liikkumavara on suunnattava juuri heikoimmassa asemassa oleville. Vaan toisin on käynyt.

Vaikka valtiontalous oli ja on hyvällä tolalla, lapsiperheille on annettu lähinnä symbolisia eleitä: korotettu vähän ensimmäisen lapsen lapsilisää, pienimpiä vanhempainpäivärahoja ja elatustukea, mutta lähinnä on jaettu petettyjä vaalilupauksia. Kenellekään ei tässä vaiheessa voi tulla yllätyksenä, mitä tästä on seurannut. Suomeen on syntynyt lasten ja nuorten luokkayhteiskunta, jossa lapsilla ja nuorilla ei enää ole yhtäläisiä mahdollisuuksia kasvaa ja käydä koulua, harrastaa tahi löytää paikkaansa työelämässä ja yhteiskunnassa. "