Tässä teksti jonka olen kirjoittanut Turun liikuntalautakunnan puheenjohtajana:

Vielä 12-vuotiaina lapsemme ovat liikunnallisesti aktiivisimpien joukossa, mutta 16-vuotiaina jo miltei passiivisimpia. Miten suomalainen yhteiskunta onnistuu passivoimaan lapsemme näin tehokkaasti 12 ja 16 ikävuoden välillä? Tosiasia, että 12-16 ikävuoden välillä suomalaislasten liikunta-aktiivisuus laskee selvästi enemmän kuin missään muualla läntisessä maailmassa, on yksi suurimmista riskeistä liikunnan ennaltaehkäisevän työn onnistumisessa.

Yleisesti on tiedossamme että liikunnallinen aktiivisuus lapsena korreloi sekä koulumenestykseen että yleisemmin elämässä pärjäämiseen. Pitäisi siis olla meidän kaikkien sydämenasia houkutella teinimme liikkumaan. Ylimääräisen rahan saaminen hyvienkin asioiden eteenpäinviemiseen on todella vaikeaa juuri nyt, joten luovat uudet ratkaisut ovat elintärkeitä.

Meillä on Turussa paljon hienoja kokemuksia opetus- ja liikuntatoimen yhdessä kehittämistä uusista onnistuneista yhteistyömuodoista, joilla ollaan saatu tähän asti esimerkiksi pienet lapset liikkumaan ja koulujen voimistelusalit laajaan käyttöön koulupäivien ulkopuolellakin. Emme sitä aina itse tiedosta, mutta Turku on Suomen edelläkävijä näissä pienten lasten ja koululaisten liikkumaan innostamisessa. Tästä voimme todella olla ylpeitä, mutta työ ei ole vielä valmis.

Nyt pitäisi siis saada teinit liikkumaan. Ihanne olisi, että saataisiin koulujen pihat houkutteleviksi lähiliikuntapaikoiksi. Harvassa koulussa on kuitenkaan liikkumiseen innostava tai edes mahdollistava piha. Yläasteella, ammattikouluissa ja lukioissa oppilaat saavat usein halutessaan olla välitunnitkin sisällä. Tämän takia koulujen liikuntatilojen välituntikäyttö voisi olla yksi mahdollisuus lisätä teinien liikkumista.

Jotkut koulut tekevätkin jo nyt näin pienimuotoisesti. Haluaisin mielelläni kuulla näiden koulujen kokemuksista. Turussa on monta luovaa ja nuorista erittäin vahvasti välittävää opettajaa ja rehtoria. Nyt toivoisin teidän käyttävän tätä luovuutta ja tahtotilaa ratkaisemaan käytännön ongelmat, jotka liittyvät muun muassa liikuntatilojen valvontaan vaikkapa yhtenä välituntina päivässä. Esimerkiksi yläasteella voisi olla yksi välitunti seiskoille, yksi kaseille, yksi yseille ja kaksi koko koulun oppilaille. Näin nuorimmatkin uskaltautuisivat mukaan pelaamaan. Koulujemme ennakkoluulottomuuden ansiosta voisimme taas olla edelläkävijöitä.