Kirjoitin aiemmin Itämeri-foorumista, jossa olin parisen viikkoa sitten. Kuuluin siellä Ympäristöfoorumi-ryhmään, jossa teimme "top 10" -toimenpidelistan Itämeren suojelemiseksi, ja lupasin laittaa sen tänne sitten, kun saan puhtaaksikirjoitetun version käsiini. Tässä se nyt on.

KANSALLINEN ITÄMERI-FOORUMI 15.–16.5.2008
Ympäristöfoorumi 15.5.2008

"Itämeri voi huonosti! Itämeri on kuollut!" "Itämeren tila on peruuttamattomasti huonontu-nut!" Näin uutisoimme huolimatta siitä, että Itämeren suojelukomissio on suojellut Itämerta jo yli kolmekymmentä vuotta ja että Suomella on ollut oma melko kunnianhimoinen Itämeren suo-jeluohjelma vuodesta 2002. Suojelutoimista huolimatta rehevöityminen etenee. Missä vika?

Itämeren tilanne on hälyttävä. Rehevöityminen, tulokaslajit ja öljykuljetukset uhkaavat meriympäristön tulevaisuutta. Meillä on tutkimustietoa Itämeren tilasta ja lukuisia esityksiä siitä, mitä tulisi tehdä, jotta Itämeri kuntoutuisi. Tahto ja kyky tämän tiedon kanavoimiseksi hyviksi poliittisiksi päätöksiksi näyttäi-sivät toistaiseksi kuitenkin puuttuvan, jos otamme mittatikuksi Itämeren nykytilan.

Kansallisen Itämeri-foorumin Ympäristöfoorumin tavoite oli koota saman pöydän ääreen mahdolli-simman monen toimijatahon edustajia keskustelemaan Itämeren ongelmista ja niiden ratkaisuista. Koimme tärkeäksi identifioida ne asiat, jotka ovat suomalaisten intresseissä Itämeren suojeluun liit-tyen, ja joita voitaisiin edistää muun muassa EU:n komission valmistelemassa Itämeri-strategiassa.

Mitä pitää tehdä Itämeren pelastamiseksi?

Ympäristöfoorumin osallistujille annettiin haastava kysymys ratkaistavaksi: Mitä pitää tehdä Itämeren pelastamiseksi? Vilkkaan keskustelun saattelemana noin neljäkymmentä foorumin osallistujaa kokosivat "Top 10" -listan toimenpiteistä, jotka heidän mielestään tehokkaimmin ratkaisisivat Itämeren ongelmat.

1. Korkealuokkaisen ja monitieteisen (Itämeri-)tutkimuksen turvaaminen.

Kaiken päätöksenteon lähtökohtana tulee olla tutkimustieto – erityisesti laadukas, monipuolinen ja ajantasainen tieto. Ei vain merentutkimus, vaan myös muu Itämeren suojelua edistävä tutkimus, kuten esim. teknologian tutkimus ja erilaisten lannoitetutkimus.

2. Tutkimustiedon, hallinnollisten rakenteiden ja kohderyhmien vaikuttavuusanalyysi.

Tutkimustiedon volyymistä tulee vaikuttavuusanalyysien avulla selvittää, mikä todella on tehokkain keino vaikuttaa positiivisesti Itämeren tilaan, miten se parhaiten toteutetaan ja mihin tulee satsata. Analyysin avulla voidaan määrittää muutostarpeet niin toiminnassa, toimintarakenteissa kuin viestinnässäkin.

3. Vaikuttavuusanalyysin tulosten implementointi ja resurssien turvaaminen.

Toteutetaan edellä mainitun vaikuttavuusanalyysin määrittämät muutostarpeet. Varmistetaan, että toteuttamista varten on olemassa tarvittavat henkilö- ja taloudelliset resurssit.

4. Teho-hankkeen periaatteet, kokemukset, tulokset määräävät uuden ympäristötukiohjelman sisällön.

Käynnistysvaiheessa oleva Teho-hanke on yksi esimerkki todellisesta töihin ryhtymisestä Itämeren suojelussa. Hankkeessa tehdään maatilakohtaista neuvontaa Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilla, ja samalla etsitään kohteita, joissa on tarvetta tehokkaille vesiensuojelutoimenpiteille. Teho-hankkeen malli tulisi levittää koko Suomeen. Hankkeen tulokset tulee huomioida maatalouden ympäristötukiohjelman sisältöä uudistettaessa.

5. Ongelmaratkaisujen täsmätiedottaminen.

Ongelmaratkaisujen tultua määritetyiksi, viesti tulee muotoilla kuulijalle sopivaan muotoon: on tärkeää määrittää ajoissa, kenelle tiedotetaan, mitä tiedotetaan ja miten tiedotetaan!

6. Yksilön vastuiden ja mahdollisuuksien tunnistaminen.

Myös yksityisen ihmisen tulee ottaa vastuu Itämeren suojelusta. Siksi täytyy selkeästi kertoa, miten yksilö voi vaikuttaa Itämeren tilaan omassa arjessaan ja työssään? Myös valtiovallan tulee kannustaa kestävään toimintaan, esim.  hallituksen Itämeren suojeluohjelman (2002) mukaisesti. Yksi keino osaamistason nostamiseen voisi olla ns. Itämeri-koulu (materiaali tai kurssi), jossa opetettaisiin Itämereen ja sen suojeluun liittyvistä asioista ja omien valintojen merkityksestä.

7. Itämeren ympäristökasvatusverkoston tehokas toiminta.

Itämeren ympäristökasvatuksen piirissä toimii lukuisia toimijoita. Tämä on johtanut työn pirstaloitumiseen ja päällekkäisyyteen, mikä on moninkertaistanut työtä ja aikaansaanut turhautumista. Tarvitaankin koordinointia, selkeyttämistä ja verkostoitumista! Toimijoita pitää auttaa löytämään toisensa ja muotoilemaan yhteinen viesti, jota vahvistamaan voisimme hyödyntää yhteiset voimavaramme.

8. Suomi profiloituu selkeämmin EU:n Itämeri-strategian valmistelussa.

EU:n komission valmistelemaan Itämeri-strategiaan tulee ottaa proaktiivinen lähestymistapa ja varmistaa, että strategiaan saadaan mukaan kaikki ne asiat, jotka ovat meille suomalaisille tärkeitä.

9. "Itämeri-buumin" hyödyntäminen ja jatkon turvaaminen.

Itämeri ja sen suojelu on nyt kaikkien aiheena, niin valtioiden päämiesten käymissä neuvotteluissa kuin kansalaisten kahvipöytäkeskusteluissa. Kiinnostus tulee hyödyntää ja toimia ripeästi viestin eteenpäin viemiseksi ja suojelutoimenpiteiden toteuttamiseksi. Samalla tulee valmistella tietä myös tulevaisuutta varten – aihe ei saa unohtua buumin hiipuessa, vaan siitä pitää tehdä osa arkeamme.

10. Hyväksyttyjen toimenpideohjelmien toimeenpano.

Hallituksen Itämeren suojeluohjelma v. 2002, vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 ja Baltic Sea Action Plan v. 2007 tulee toimeenpanna täysimääräisinä.


Suunnittelusta toteuttamiseen!

Ympäristöfoorumin jälkeen

Ryhmän toimenpideohjelma on esitetty passiivissa. Kuka toimenpiteet siis tekee ja miten viestiä viedään eteenpäin? Itämeren suojelu on meidän kaikkien yhteinen asia, ja velvollisuutemme on toteuttaa ohjelmaa omassa arjessamme ja työssämme, niitä mahdollisuuksia käyttäen, jotka meille on suotu. On myös tarpeen, että valtiovalta ottaa aktiivisen roolin esimerkiksi edellä mainitun vaikuttavuusanalyysin toteuttamiseksi, jotta yhteistyö tehostuu kaikilla toimijatasoilla.

Ryhmän puheenjohtaja: Anita Mäkinen, WWF
Raportoija: Salla-Maria Alanen, Saaristomeren Suojelurahasto