Olisin halunnut nähdä tämän kolumnin Turun Sanomissa myös eikä vain Hesarissa. Siksi laitankin sen nyt tähän:

Lipposen energiapolitiikka kolisee kiville

Puhemies Lipponen on suivaantunut Heidi Hautalan arvosteltua häntä Foratom-sitaateista virallisella vierailulla Puolassa. Lipponen syyttää Hautalaa yrityksestä suitsia puhemiehen suuta. Eduskunnan puhemiehellä on oikeus ottaa kantaa politiikkaan. Se on kuitenkin eri asia kuin asettuminen jonkin eturyhmän äänitorveksi. Lipponen on väittänyt Foratomia asiantuntijajärjestöksi. Foratom itse määrittelee tehtäväkseen edistää ydinvoiman käyttöä, eli siis lobbauksen.

Lipponen oli mielestäni monessa asiassa hyvä pääministeri. Muistan hänen hallitusneuvotteluja vetäessään korostaneen sitä, että poliittisten päättäjien ei tule alistua lobbaustahojen asianajajiksi. Se, että Lipponen sekoittaa lobbarit ja asiantuntijat juuri ydinvoiman kohdalla, saattaa olla yhteydessä siihen, että hänen johdollaan valittu energiapolitiikka kolisee parhaillaan kiville Olkiluodossa. Siellä on pettänyt sekä laatu että aikataulu.

Olkiluotoon rakenteilla oleva voimala sai luvan Kioton varjolla. Niinpä sille laadittiin utopistinen aikataulu, joka olisi merkinnyt maailman suurimman ydinvoimalan rakentamista maailmanennätysajassa. Ei ihme, että aikataulu petti. Jo nyt on ilmeistä, ettei laitos ehdi vaikuttaa Suomen Kioto-päästöihin eli vuosien 2008-2012 keskiarvoon.

Taloudellisestikin Olkiluodon työmaa on paljastumassa megaluokan virhearvioksi. Julkisuudessa esitetyt arviot tappioista liikkuvat 400 ja 1000 miljoonan euron välillä, TVO ja Areva riitelevät rahasta jo avoimesti. En ihmettelisi, jos tappiot lopulta yritetään vierittää Suomen, Ranskan ja ehkä Saksankin veronmaksajille.

Lobbausjärjestöt eivät aina valehtele, mutta vaikeneminenkin voi olla tarkoitushakuista. Foratom vaikenee esimerkiksi siitä, että kansainvälisen ydinenergiajärjestön IAEA:n mukaan uraania riittää
nykykäytöllä vain 50 vuodeksi. Ydinvoima tuottaa maailman energiasta nyt noin 6 %. Kun maailman hiilidioksidipäästöt pitää puolittaa vuoteen 2050, ydinvoimasta ei mitenkään ole ilmastonmuutoksen
selättäjäksi.

Jos eduskunnan enemmistö vuonna 2002 olisi valinnut vihreän linjan eli energiatehokkuuden parantamisen ja uusiutuvan energian, Suomi toteuttaisi Kioton varmemmin, halvemmalla ja kotimaisemmin. Samalla
kasvattaisimme osaamistamme siinä teknologiassa, jonka vuotuiset myyntiluvut maailmassa kasvavat kaksinumeroisin luvuin. Vuoden 2000 jälkeen maailmassa on käynnistynyt tuulivoimamegawatteja
kaksi kertaa enemmän kuin ydinvoimamegawatteja.

Satu Hassi

Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja