Suomalaiset yritykset ovat turhan varovaisia jakamaan keskenään hyviä vastuullisuuden tekojaan. Kun yksi käyttää toisen jätettä raaka-aineenaan, pitäisi molempien viestiä siitä iloisesti ja ylpeästi ympärilleen. Vastaavasti joku toinen saattaisi saada kimmokkeen uusiin hyviin käytäntöihin, kun hän kuulisi, mitä on saavutettu toisessa yrityksessä parantamalla työntekijöidensä hyvinvointia esimerkiksi yhteisillä kävelypalavereilla, aamupuurolla tai työpaikalla vierailevan sopuhintaisen hierojan avulla.

Tänään, kun osaaja etsii työpaikkaa, palkka on vain yksi valinnan peruste. Yrityksen maine mukavana yhteisönä voi olla paljon suurempi. Yhä useampi asiakasyrityskin hankkii palveluita ja tavaroita toimijalta, jolla vastuullisuus ja hyvä yhteishenki puhuu puolestaan.

Vastuullisuus on vahvasti viestintään sidottua toimintaa – etua saavutetaan vasta, kun hyvät toimintatavat tehdään näkyviksi. Tämä vaatii vastuullisten toimintamallien koostamista ja kirjaamista. Parhaimmillaan vastuuviestintä on kohderyhmäkohtaista, olennaista, konkreettista ja reaaliaikaista. Kun avoimesti kertoo vaikkapa yrityksensä energiakulutuksesta, jätemääristä, uusiokäyttöprosenteista tai sairauspoissaoloista, tämä ohjaa myös itse toimintaa. Julkisesti kerrottu tavoite, luo paitsi mielikuvaa yrityksestä, on myös hyvä innoittaja tiellä uuteen suuntaan. Työyhteisö voi myös osallistua talkoisiin ja kehittää parempia toimintatapoja.

Huomisen yritysviestinnässä avoin ja jatkuva tiedottaminen kaikille on arkipäivää. Paksut kerran vuodessa julkaistavat vastuuraportit siirtyvät sähköiseen muotoon, ja olennaisuuksien löytäminen helpottuu koko ajan hakusanojen ja eri polkujen avustuksella. Mitä useampi yritys seuraa toimintansa olennaisimpia mittareita, sitä enemmän hyvät käytännöt lisääntyvät. Eli ”jätteiden” kierrättäminen ja hyvien käytäntöjen kierrättäminen kulkevat tällä hetkellä käsikädessä – kohti auringonnousua.