Sanoin maanantaina Ylen Turun radion kansanedustajahaastattelussa ääneen asian, jota olin pitkään pohtinut: en aio asettua ehdolle enää vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Olen silloin toiminut kansanedustajana 16 vuotta. Esikoispoikani syntyi vain vähän ennen kansanedustajaksi valintaani vuonna 1995 ja toinen poikani kansanedustaja-aikanani vuonna 2000. Nyt koen, että haluaisin olla lasteni kanssa enemmän kuin, mitä kansanedustajana pystyn. Kansanedustajan työssä olen suurimman osan viikosta eri paikkakunnalla kuin perheeni, päivät voivat venyä pitkäksi, ja tapaamisia ja tilaisuuksia on myös iltaisin ja viikonloppuisin.
 
Sen sijaan - toisin kuin lööpeissä on uutisoitu - en ole sanonut jääväni eläkkeelle. Olen sanonut ainoastaan, että en luultavasti enää asetu ehdokkaaksi seuraavissa eduskuntavaaleissa. Tässä on siis noin 1,5 vuotta aikaa siihen hetkeen, ja ehkä tämä ääneenajatteluni tapahtui liian aikaisin. Mutta haluan olla avoin ja rehellinen, ja kertoa jo nyt pohtineeni näin, jotta muut mahdolliset vihreät ehdokkaat saavat aikaa valmistautua uuteen tilanteeseen. Minusta on myös ylipäätään hyvä, että kansanedustajat vaihtuvat välillä. Kun aloitin kansanedustajana, en ajatellut olevani näin pitkään kansanedustaja. Omasta elämästäni niin paljon eteenpäin en vielä osaa sanoa muuta kuin, että haluaisin olla enemmän lasteni kanssa niin kauan, kun lapset eivät vielä ole lähteneet pesästä. Mahdollisista tulevista työpaikoista en vielä tiedä mitään, ja tuskin kukaan muukaan pystyy sanomaan työmarkkinoista puolentoista vuoden päähän. Sitä ennen tässä on kuitenkin vielä hyvä rupeama kansanedustajan työtä jäljellä, ja paljon tärkeitä asioita tulossa päätettäväksi.
 
Minun on tietysti paljon helpompi ottaa tämä askel tuntemattomaan, kun turvana on mahdollisuus saada sopeutumiseläkettä, vaikka ihan lyhyenkin aikaa. Sinänsä aina, kun kansanedustaja asettuu ehdokkaaksi vaaleissa, hän voi menettää työpaikkansa. Joillakin on vanha työpaikka odottamassa tällaisessa tilanteessa, mutta suurella osalla meistä ei ole työpaikkaa mihin palata. Työmarkkinat ovat ylipäätään nykyään epävarmempia ja turvattomampia kuin ennen, ja toivoisin, että Suomessa olisi esimerkiksi perustulon kaltainen ratkaisu, joka toisi työsuhteiden välille enemmän turvaa kaikille suomalaisille.