Tässä on taas viime päivinä ollut oikea seminaarien ja keskustelujen suma. Suurimmassa osassa olen ollut esiintyjä, mutta esimerkiksi lapsiköyhyysseminaariin osallistuin muuten vaan.

Salossa alkoi maanantaina Next Energy, Energiatulevaisuutemme-seminaari, jossa minulla oli annettu aiheeksi "Kansalliset energiavisiot ja ympäristö". Suureksi ilokseni kaikki muutkin puhujat ottivat tämän aiheen pääteemakseen, vaikkei se ollutkaan heidän otsikkonsa. Ilmastonmuutoksen todellinen uhka on nyt valjennut kaikille, mutta käytännön toimissa olemme edelleen vähän eri teillä.

Esimerkiksi tuulivoiman tarpeellisuudesta meille syntyi oikein debatti, kun useampi väitti, ettei tuulella saa paukkupakkasilla mitään energiaa Suomessa kun ei silloin tuule. Onneksi yhdellä miehellä yleisössä oli edessään Tuulivoimayhdistyksen esite, josta hän pystyi antamaan talven tuuliolosuhteistamme selvät numerot, jotka eivät ole laisinkaan huonot. Biokaasu tuli valitettavasti liian vähän esiin tilaisuudessa, mutta onneksi Hufvudstadsbladet kirjoitti siitä paljonkin heti seuraavana päivänä. Monimuotoisten energiamarkkinoiden kohdalla joutuu valitsemaan, mistä puhuu ja miten paljon.

Maalämpö ja pelletit olivat tietenkin myös tärkeä osa puheenvuoroani ja niistäkin kävimme keskustelua yleisön kanssa, mutta numerot olivat puolellani tässäkin asiassa. Keskustelu virisi niin aktiiviseksi, että jatkan sitä vielä seminaarin jälkeenkin eri energiatahojen kanssa.

Jos vielä ottaisin yhden näistä seminaareista esiin, niin Kouluterveyskäräjät herättivät myös kiihkeää keskustelua eduskunnassa eilen. Yksi syy keskustelun kiihkeyteen oli Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelä, joka provosoivasti ja taitavasti heitti palloa eri tahoille. Hän kyseenalaisti niin paikalla olleita kunnallispäättäjiä kuin vanhempainyhdistyksiäkin, kun pohdittiin, miksi kehitys koululaisten terveydenhoidossa on mennyt niin huonoksi.

Esillä oli niin kouluruoan laatu kuin sekin, että se joissain kouluissa loppuu kesken. Ministeri Sarkomaa esitti mielestäni aivan oikeita tavoitteita koulumaailman parantamiseksi. Vantaalainen kokoomuslainen päättäjä sanoi sitten, että mm. Sarkomaan puheesta puuttui täysin realismi. Realismia on mielestäni se, että ellei budjetissa ole rahaa esimerkiksi luokkakoon pienetämiseksi, niin ei se pienene. 

Rimpelä kertoi valaisevan tarinan sillasta, josta puuttuivat kaiteet, jolloin lapsia putosi jokeen. Tämän takia palkattiin ihmisiä alajuoksuun pelastamaan lapsia, mutta ei rakennettu kaiteita siltaan. Hän sanoi, että leikkaukset ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä näkyivät viiden vuoden viiveellä raskaimmissa lastensuojelutoimenpiteissä. Kysyinkin seminaarin päätössanoissani pitäisikö nyt seuraavat 5 vuotta maksaa rahaa molempiin päihin? Eli nyt meidän pitäisi olla valmiit sekä rakentamaan kaiteet että maksaa alajuoksun pelastajille. 

Eriarvoistuminen näkyy tänään sekä lapsien välisenä suurena erona että myös kuntien välisinä suurina eroina. Eli nyt pitää onnistua syntymään sekä oikeaan perheeseen että oikeaan kuntaan... Tämän päivän koulu on todella vaativa. Miten siinä pärjäävät ne, joilta äidit, isät tai muut tukihenkilöt puuttuvat tai eivät pysty tai jaksa tukea lasta? Kasvavat paineet ulkonäössä, menestyksessä ja taloudellisissa tilanteissa saavat monen ajattelemaan "Olenko luuseri?". Näitä ihmisiä hoidamme sitten aivan turhan paljon mielenterveyslääkkeillä, kun luultavasti yhteisöllisyys, tukihenkilöt ja erilaiset itsetuntoa nostavat terapiat olisivat parempi keino parempaan tulevaisuuteen.

Toinen laiminlyöty avun muoto on ihan tavallinen kotiapu loppunpalaville vanhemmille ennen kuin lasten huostaanotto on jo ovella.

Yksi mielenkiintoinen yksityskohta oli tutkimus makeis-, pulla- ja limsakiellosta Tukholmalaisessa koulussa. Tulos oli, että ylipainoisten osuus laski 22%:sta 16%:iin samalla, kun vertailukoulussa ylipainoisten osuus edelleen kasvoi.