Onneksi asumme siskoni ja isäni naapurissa ja syömme kaikki yhdessä siskoni tekemää ruokaa, sillä muuten meidän perheellä olisi vaikeaa saada yhteiset toimivat ruokahetket. Tänäänkin esimerkiksi Kimi on keikalla ja minä olen ollut koko päivän liikenteessä.

Aamupäivän ja päivän jaoin vaaliesitteitä kauppahallin osastollamme sekä kävelykadulla, ja iltapäivän olin Raision työttömien järjestämässä paneelissa. Paneelista tulin Sari Essayahin kyydissä Turkuun ja ehdin juuri ja juuri valmiiseen ruokapöytään lahnaa syömään. Ja sitten vauhdilla pojan jalkapallotreeneihin.

Raisiossa tutkija Jouko Kajanoja kertoi, että suomalaisten köyhyys on kasvanut vielä enemmän vuoden 2000 jälkeen kuin mitä se kasvoi laman aikana. Eli tämä on poliittinen valinta, sillä vuodesta 2000 eteenpäin Suomen taloudella on mennyt todella hyvin. Mutta meneekö suomalaisilla ihmisillä hyvin?

YK:n lastenjärjestön Unicefin tutkimustuloksen mukaan Suomessa lasten sosiaalinen ympäristö kaipaa kohentamista. Suomessa lapset ovat keskimääräistä yksinäisempiä ja yhteisöllisyys on hukassa suomalaislasten elämästä. Vanhemmilla on useimmiten halua, mutta ei aikaa lapsille. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta on tullut lähes mahdotonta lisääntyvien työelämän paineiden vuoksi.

Suomalaisten lasten yksinäisyyttä kuvastaa se, että Suomessa lapset syövät yksin useammin kuin missään tutkimuksen muussa maassa. Olen itse siis todella onnekas, koska meidän ruokapöydässämme on niin monta sukulaista, ettei tämä vaalistressini aiheuta niin suurta yksinäisyyttä lapsillemme.

Mutta miten saisimme muutosta työelämäämme, ettei lasten tarvitsisi olla niin paljon yksin. Ja miten saamme Suomeen lisää yhteisöllisyyttä?