Kansanedustajakollegani ja hallituksen ilmastopoliittinen neuvonantaja Oras Tynkkynen antoi Vihreälle eduskuntarymälle joululahjaksi Pasi Toiviaisen "Ilmastonmuutos. Nyt" -kirjat sillä ehdolla, että ne myös luetaan. Kirja on ympäristötoimittajan omakohtainen kertomus siitä, miten hän heräsi ymmärtämään ilmastonmuutoksen ja sen seuraukset. Olen nyt saanut kirjani luetuksi, ja toivon, että kaikki lukisivat sen.

Kirjaa lukiessa tuli välillä hyvin ahdistunut olo: ehdimmekö enää pysäyttää ilmastonmuutoksen, ennen kuin on liian möhäistä. Toiviainen esimerkiksi siteeraa The Observerin ympäristötoimittajaa vuodelta 2006: "Uusimpien ympäristöaiheisten kirjojen mukaan lähitulevaisuus ei ole ole vain ankea ja rajallinen. Se tuo lopun sivilisaatioille ja todennäköisesti meidän lajillemme.Tällainen on ympäristöjournalismin tunnelma tänä päivänä." Toisaalta Toiviainen kirjoittaa, että "maailmanloppu alkaa ihmisten mielissä. Se alkaa silloin, kun toivokin loppuu." ja "Jos kynnysarvona on toivo, eikö juuri sen ylläpitämiseksi pitäisi nyt olla pelottelematta tulevalla ja valaa vain uskoa ihmisiin? Kyllä ja ei. On edelleen erotettava toisistaan toive ja toiveajattelu. Unelmointiin meillä ei ole varaa. On elintärkeätä ymmärtää, että monet niistä asioista, joista olemme tähän asti haaveilleet, eivät voi toteutua."

Olen samaa mieltä. Toisaalta yhä useampien tulisi ymmärtää, miten vakavasta - elintärkeästä - asiasta on kysymys. Mutta toisaalta tulee ylläpitää toivoa niin, että ihmiset jaksavat uskoa siihen, miten paljon merkitystä on jokaisen päivittäin tekemillä niin isoilla kuin pienilläkin ilmastomyönteisillä valinnoilla. Itse olen viime aikoina omassa elämässäni löytänyt uusia pieniä ja vähän suurempiakin tapoja osallistua ilmastotalkoisiin.

Ensinnäkin olen liittynyt askelliigaan, jossa kuljetaan askelmittarin kanssa tarkoituksena kulkea päivittäin mahdollisimman paljon jalan. Vaikka liike tähtääkin ensisijaisesti terveydellisiin tuloksiin, niin arvostan sitä myös siksi, että kaikki tällainen voi herättää uusia ihmisiä kyseenalaistamaan yksityisautoilun tarpeellisuutta.

Lisäksi olen alkanut panostaa uusiutuviin energioihin eduskuntatyöni lisäksi myös taloudellisesti. Olen alkanut tukemaan puhtaita energiateknologioita kehittäviä ja hyödyntäviä yrityksiä sijoittamalla liikeneviä rahojani näihin yrityksiin, jotta osaltani tukisin tämän tärkeän alan kehittymistä ja kasvua. Tutustuin itse Turun Rakentaminen & Asuminen -messuilla myös konkreettisesti aurinkopaneeleihin ja aion hankkia sellaisen katollemme jossain vaiheessa. Nykyäänhän talomme toimii maalämmöllä, mutta aurinkoenergia olisi vielä puhtaampaa, koska maalämpö tarvitsee jonkun verran enemmän sähköä toimiakseen. Yhdessä nämä olisivat todella hyvä vaihtoehto asunnon energianlähteenä.

Minusta on tärkeää muistaa, että pienistä puroista kasvaa iso virta. Esimerkiksi eduskunnassa ryhdyttiin taannoin tekemään energiansäästötoimenpiteitä eduskunnan vanhalla puolella. Esimerkiksi vaihdettiin lamput energiansäästölamppuihin ja ruvettiin keräämään poistoilmasta lämpö talteen. Näin pienillä teoilla säästettiin niin paljon energiaa, että eduskunnan lisärakennuksen valmistuttua eduskunnan kokonaisenergiankulutus pysyi ennallaan!