Tässä tänään Vihreässä langassa julkaistu kolumnini.

Aikaa luovuudelle

Osallistuin kesällä Suomen Pankin järjestämään seminaariin, jonka pääpuhuja oli Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet. Hän vertaili EU:ta ja USA:a mm. työn tuottavuuden ja yliopistojen rahoituksen suhteen. Professori Bengt Holmström (MIT) totesi, että tällä hetkellä EU häviää USA:lle ihmisten luovuudessa ja uskossa itseensä.

Kysyin, ovatkohan yliopistomme lisänneet työn tuottavuutta liikaa niin, että opiskelijamäärään nähden on liian vähän opetushenkilökuntaa. Massaluennoilla ja kirjoja yksin lukemalla ei synny aktiivista kommunikointia vaan passiivista vastaanottamista. Vieressäni istuva amerikkalainen professori sanoi, että USA:ssa hänen lastensa luennoilla on 5-10 opiskelijaa kerralla, joten keskusteleminen on intensiivistä.

Professori Matti Pohjola (HSE) vastasi, että hänen 300 opiskelijan kokoinen ryhmänsä keskustelee aktiivisesti netissä. Holmström vastasi, ettei mikään korvaa kasvokkain tapahtuvaa kommunikointia. Mielestäni keskustelussa saatu välitön palaute myös kasvattaa käsitystä omista kyvyistä ja vahvistaa itseluottamusta.

Tietenkin tässä on pitkälti kysymys rahasta, sillä pienryhmissä opettaminen on kallista. Mutta tämä kertoo myös asenteestamme siihen, miten tärkeää on kohdata jokainen opiskelija persoonana, jolla on omia ajatuksia. Meidän pitäisi pystyä antamaan opiskelijoille kokemus olla osa tiedemaailmaa eikä tulostavoitetta. Ihmisten mieli ja aivot ovat tärkein voimavaramme globalisaation kilpailussa.

Professori Pekka Himanen käsittelee luovuutta tänä vuonna julkaistussa kirjassaan Suomalainen unelma - innovaatioraportti. Himasen mukaan kaikki oppiminen lähtee kiinnostuneesta ihmettelystä, jossa ihminen alkaa kysyä uusia kysymyksiä. Onko opiskelijoilla nykyisessä opiskeluputkessa enää aikaa ihmetellä?

Himanen käsittelee raportissaan myös piilaakson luovuutta, jossa olennaista on epäonnistumisen salliva yrittäjäkulttuuri. Himanen toteaa, että epäonnistuminen on jopa meriitti, koska se osoittaa, että ihminen on uskaltanut yrittää jotain kunnianhimoista ja saanut epäonnistumisestaan arvokasta kokemusta. Luovuutta edistää turvallinen ja kannustava ilmapiiri, joka sallii myös epäonnistumisen. Mutta onko meidän opiskelijoilla edes aikaa epäonnistua? Onko aikaa miettiä, sovinko juuri tälle alalle tai saisiko sittenkin tuosta toisesta aiheesta paremman gradun?

Himasen mukaan luovuutta ruokkii myös kokemus siitä, että kuuluu johonkin laajempaan yhteisöön, joka on innostunut samasta asiasta. Itsekin olen huomannut tämän todeksi vihreässä yhteisössä. Monille juuri opiskelijayhteisö on ensimmäinen tällainen yhteisö ja tällä yhteisöllisyydellä on suuri merkitys.

Opiskelijat tarvitsevat lisää aikaa opintoihin ja yliopistot lisää opetusresursseja. Opintotuen on tarkoitus mahdollistaa opiskelijan keskittyminen opintoihin. Nyt sinivihreä hallitus on toteuttamassa kauan odotetun uudistuksen eli korottamassa opiskelijoiden opintorahaa 15 %. Se on vasta pieni askel, mutta askel oikeaan suuntaan.

Janina Andersson
kansanedustaja (vihr.)