sunnuntai, 22. marraskuu 2020

Lasten oikeus arvostukseen

Kun vihreässä eduskuntaryhmässä keskustelimme noin 20 vuotta sitten mikä oli tärkein motiivimme olla mukana politiikassa, niin suurin osa nosti esiin lapset jollakin tavalla. Halusimme jättää maapallon hyvässä kunnossa perintönä lapsillemme ja toivoimme jokaisen lapsen saavan tuntea itsensä rakastetuksi ja arvokkaaksi. Edelleen samat motiivit pitävät minut mukana vihreässä toiminnassa.

Uskon pienten askelten suureen vaikutukseen. Jos lapsia katsellaan rakastavin silmin ja ihaillen ja heille annetaan noin viisi kertaa enemmän myönteistä palautetta kuin kielteistä palautetta, uskon heistä kasvavan vahvoja ja kilttejä ihmisiä, jotka ovat valmiita välittämään planeetastamme ja muista ihmisistä.

Se käytös, joka saa huomiota lisääntyy. Eli jos lapsen hyvää käytöstä kiitellään, se tulee lisääntymään ja taas jos huomio kiinnittyy ei toivottuun käytökseen, niin se valitettavasti lisääntyy. Siksi kannattaa pohtia tarkasti kannattaako kaikesta aina huomauttaa ja onko järkevää pitää niin monta sääntöä voimassa, että on pakko jankuttaa. Kehuttu lapsi ei ylpisty, vaan hänen minäkuvastaan tulee vahva. Tietenkin lapselle pitää olla rehellinen ja kehujen pitää olla realistia. Jos lapsen kanssa on haasteita, niin häntä kannattaa kehua pienemmistäkin asioista. Vaikkapa sitä, että odottaa hienosti. Pääasia on keskittää huomio hyvään. Hyvästä yrityksestäkin pitää kehua. Mitä täsmällisemmin pystyt kehumaan, sen parempi. ”Hienoa, kun laitoit roskan roskikseen” on täsmällinen kehu.

Jos haluat lapsen olevan onnellinen seurassasi, niin anna hänen ohjata yhteistä toimintaanne. Ole kiinnostunut hänen ajatuksistansa ja tekemisistä. Meille on nykyään todella vaikeaa keskittyä vaikka 15 minuuttia toiseen ihmiseen ilman kännykkää tai muita vempaita. Kannattaa kuitenkin yrittää todella keskittyä hetkeksi joka päivä lapseen täysillä ja todella tutustua hänelle tärkeisiin asioihin. Kun lapsi tietää saavansa aikuiselta huomiota hyvällä, hän ei hae sitä huonolla käytöksellä.

Maailmaan kasvaa yhteistyökykyisiä ihmisiä, kun annat lapselle arvostavaa huomiota ja opetat häntä hallitsemaan käytöstään, eikä tunteitaan. Saa olla vihainen ja saa itkeä, mutta surullisena tai vihaisenakaan ei saa tehdä pahaa muille ihmisille tai eläimille. Onnellisista lapsista kasvaa vastuullisia aikuisia, joita planeettamme kaipaa.

tiistai, 4. marraskuu 2014

Yritysvastuun raportointivelvoite parantaa kilpailukykyä

Kauppalehti raportoi 29.9. Euroopan unionin neuvoston päätöksestä, jonka seurauksena suurten pörssiyhtiöiden ja muiden yleisen edun kannalta merkittävien yritysten on jatkossa raportoitava talouslukujensa lisäksi vastuullisuudestaan viimeistään tilikaudella 2017. Pakko otetaan nyt käyttöön, koska vain joka kymmenes EU-alueen suurista yrityksistä raportoi tällä hetkellä vapaaehtoisesti ympäristövastuustaan ja sosiaalisesta vastuustaan.

Raportoinneissa yritysten on avattava myös hallitusten ja johtokuntien monimuotoisuutta eri kansalaisuuksien, ikärakenteen, koulutuksen ja sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmista. Taustalla on selvitys, joka osoitti, että suurten yritysten johtoryhmistä puuttuu usein monipuolisuutta, jolloin päätöksenteko perustuu herkästi kapea-alaiseen ajatteluun. Tämän seurauksena johtoryhmän päätöksiä ei tehokkaasti haasteta, ja innovatiiviset ideat jäävät keskustelun ulkopuolelle.

Yrityksiltä ei odoteta yksityiskohtaisia raportteja, vaan oleellisten ja hyödyllisten tietojen keräämistä. Yritysvastuuraportointi onkin jatkuva olennaisuuksien tunnistamisen ja mittaamisen, viestinnän sekä vuorovaikutuksen prosessi. Paksuista kerran vuodessa painetuista raporteista siirrytäänkin digitaalisiin, vuorovaikutusta rakentaviin ratkaisuihin ja jatkuvaan viestintään. Tarve vastuullisuuden mittareiden luomiseen ja tiedon keräämiseen ulottunee laajemmalle, sillä suuryritykset tarvinnevat jatkossa raportointeihinsa entistä tarkempia tietoja myös yhteistyökumppaneiltaan ja alihankkijoiltaan.

Uusi raportointivelvoite ei ole saanut Suomessa osakseen kritiikkiä, mikä saattaa olla merkki siitä, että suomalaisissa yrityksissä tiedostetaan raportoinnista ja viestinnästä saatavat hyödyt. Euroopan Komission vastuullisuusraportoinnin muistiossa (15.4.2014) todetaankin, että avoimuuteen panostavat yritykset tekevät pitkällä aikavälillä tarkasteltuna parempaa tulosta, niiden rahoituskulut ovat matalammat, ne houkuttelevat ja säilyttävät hyviä työntekijöitä sekä niillä on harvemmin ja vähemmän merkittäviä liiketoiminnan häiriöitä. Myös sijoittajat ovat koko ajan kiinnostuneempia taloudellisten lukujen lisäksi sosiaalisesta ja ympäristövastuusta.

Edelläkävijät ovat usein voittajia. Silti hallituksilla on harvoin rohkeutta vaatia oman maansa yrityksiltä edelläkävijyyttä. Jäsenvaltioista Iso-Britannia ja Ruotsi ovat ensimmäisinä ottaneet raportointivelvoitteita käyttöön vuosina 2006 ja 2007. Perässä ovat seuranneet Espanja, Tanska ja Ranska. Nyt kun päätökset tehdään EU:n tasolla, syntyy pitkän tähtäimen linjauksia, jotka parantavat kilpailukykyä ja helpottavat eurooppalaisten yritysten globaalia toimintaa.

Seuraava askel avoimuuteen lienee velvoite raportoida vuosittain eri maissa tehdyt voitot, niistä maksetut verot sekä saadut julkiset tuet, mutta siitä lisää joskus toiste.

lauantai, 20. syyskuu 2014

Köper kommunerna etiskt rätt?

I Sverige har pensionsfonderna redan en längre tid krävt mera än bara säker avkastning på sina placeringar. Företagen, som förvaltar svenskarnas gemensamma pengar, bör förutom att de är ekonomiskt hållbara också vara det socialt och miljömässigt. I Finland har vi länge tänkt att det räcker bara vi undviker direkt negativ affärsverksamhet som tobak och vapen, men i Sverige går man längre. Verksamheten ska vara direkt positiv, och om man inte är nöjd så varnar man företagen. Om de inte då inom en viss tidsintervall ändrar på sin verksamhet, så flyttas pengarna någon annanstans.

Samma positiva styrning av affärslivet borde också vara vardag för kommunerna, då de använder våra gemensamma skattepengar till inköp av varor och tjänster. Det räcker inte längre med att bara välja det billigaste alternativet.

Första gången jag konkret såg nyttan av genomtänkta konkurrenskrav i en kommunal anskaffning var år 1998 då Åbo stad konkurrenssatte trafikering av några busslinjer. Då ställdes miljökrav och krav på låga golv i bussarna, så att åldringar m fl har lättare att ta sig in i bussarna. Resultatet blev både kostnadseffektivt och en positiv upplevelse för passagerarna. Dessutom minskade luftutsläppen i Åbo centrum. Mycket vatten har hunnit rinna i Aura å sedan dess och nu har äntligen det kommunala samarbetet kring lokaltrafiken startat. Följande steg är att Pargas stad kommer med i vårt lyckade regiontrafiks nätverk.

Alla anskaffningar borde förberedas ur ett ansvarsperspektiv, vilket tyvärr inte ännu är verklighet i många av våra kommuner. Ansvarschefen för en stor tvätterikedja i Finland förundrade sig för några veckor sedan övar att så få kommuner frågar efter t ex vatten- och elkonsumtionen per kilogram tvätt, då de konkurrensutsätter kommunens tvätteriservice. Beror det på okunnighet, ovilja eller lathet om man bara ber om de vanliga priserbjudandena utan att lägga till några andra kriterier vid anskaffningar?

Kommunerna förväntas vara ännu öppnare med sin verksamhet än företagen, som långsamt anpassat sig till konsumenternas förväntningar på ett ansvarsfullt beteende. Alla kommunens köpbeslut bör kunna granskas av kommuninvånarna. Likaså de etiska tankegångarna som lett till anskaffningskraven. Då kommunen visar samhällsansvar i sina köpbeslut är också invånarna nöjdare. En annan historia är sedan hur denna information kommuniceras utåt, så att den är lätt att hitta och förstå. För att kommuninvånarna ska vara tacksamma räcker det inte med att kommunen fungerat ansvarsfullt - om ingen vet om det.

torstai, 24. heinäkuu 2014

Päätöksenteon epämiellyttävyys

Jos perheessä talous on pakkasella onko silloin viisasta ottaa lainaa kattamaan kulut vai pitäisikö vähentää menoja ja lisätä tuloja? Turku on juuri nyt tässä tilanteessa ja kaikki lautakunnat joutuvat leikkaamaan budjettejaan kovalla kädellä, jotta pysyisimme annetuissa raameissa.

Esimerkiksi liikuntalautakunnassa yritämme kääntää jokaisen kiven löytääksemme vähiten kauheat säästökohteet ja samalla nostamme myös taksoja saadaksemme lisätuloja. Mikään näistä toimenpiteistä ei ole yhdenkään lautakunnan jäsenen tai virkamiehen mielestä mukava tehdä. Tällaisessa tilanteessa on erittäin helppoa kerätä pisteitä vastustamalla kaikkia epämiellyttäviä päätöksiä. Koen kuitenkin lautakunnan kokonaisuudessa ymmärtäneen tilanteen vakavuuden ja kaikilla on vahva tahto hoitaa leikkaukset mahdollisimman vähäisillä tuhoilla.

Koska toiminta-alueemme on kohtalaisen pieni voimme paremmin perehtyä kokonaisuuteen kuin monissa muissa lautakunnissa. Siksi yritämmekin minimoida vahingot yksityiskohta myöten. Kun esimerkiksi teimme päätöksen lyhentää aukioloaikoja Lasten liikunnan ihmemaassa vihreiden Joni Lähteenmäki ehdotti, että Kupittaan toimipisteessä tätä lyhennystä ei tehtäisi. Lautakunta hyväksyikin yksimielisesti muiden paikkojen ajan lyhentämisen, mutta Kupittaan urheiluhallissa on puolituntia pidempi aika. Tämä on esimerkki siitä, kuinka pienistä räätälöidyistä toimenpiteistä on kyse kun raavimme kasaan tarvittavat säästöt.

Valitettavasti valtuustossa tuntuu olevan monilla enemmän tahtoa irtopisteiden keräämiseen kuin kokonaisuuden vastuunkantamiseen. Pelkään pahoin, että saamme lähiaikoina todistaa monta surullista näytelmää jossa ”pelastamalla” jokin kohde säästöiltä työnnämme säästämisen pakkoa eteenpäin vielä huonompia vaihtoehtoja päin. Tällaisessa tilanteessa ei ole kiitollista olla päättäjä, mutta uskon ihmisten ymmärtävän ettei kiltein ja viisain päättäjä ole se joka sanoo ei kaikille säästöille. Jos nyt haluaa toimia viisaasti ja samalla vaikuttaa säästökohteisiin on erittäin hyvä maaperä omille ehdotuksille säästökohteiksi tai lisätulojen saamiseksi. 

maanantai, 9. kesäkuu 2014

Jogurtinpurkista sahapukiksi

Nuoret sukupolvet ovat jo vanhempiaan taitavampia lajittelijoita. Askelia olemme jo ottaneet kaikki: metalliroskan laittaminen sekajätteeseen ei enää tunnu oikealta. Omassa lapsuudessani roskaaminen kadulle oli paha teko, mutta jätteiden lajittelusta en ollut kuullutkaan. Nyt kierrätysyhteiskuntamme on ottamassa seuraavan askeleen. Metallin, paperin, pahvin ja lasin lisäksi muovikin on ottamassa ensimmäisiä askeliaan kierrätyksen maailmaan. Olen kuitenkin huolissani siitä, että muovijäte päätyy jatkossakin poltettavaksi, vaikka ympäristön kannalta paras vaihtoehto muovijätteelle on kierrätys.

Tällä hetkellä Suomessa kierrätetään pääosin teollisuuden ja kaupan muovipakkausjätteitä. Kuitenkin Suomen muovijätteestä peräti 70 % muodostuu kotitalouksissa. Ekokem kehittää parhaillaan kotimaista muovinkierrätysprosessia, jotta kotitalouksissa syntyvästä muovipakkausjätteestä saadaan irti maksimaalinen hyöty. Samalla luodaan valmius kuluttajamuovipakkausten kierrättämiseen, jota laki edellyttää vuoden 2016 alusta. Kohta saamme kaikki kantaa myös muovisen kortemme kekoon kierrätysyhteiskunnan rakentamisessa. Jos katsoo sekajätepussiin, sisältöhän on pääosin muovia.

Kotimainen materiaalikierrätys paitsi rakentaa kierrätysyhteiskuntaa, myös estää arvokkaiden raaka-aineiden vientiä muualle. Raaka-aineena uusiomuovi on neitseellistä edullisempaa. Muovijätteestä valmistetaan uusiomuoviprofiileja, joita voidaan työstää puun tapaan. Näillä profiileilla korvataan muun muassa kestopuuta maanvaraisissa rakenteissa.

Muovinkierrätyksen haasteet liittyvät muovien pesuun ja lajitteluun. Kierrätyksessä kerätty muovi lajitellaan, pestään, murskataan ja kuivataan. Lupaavia tuloksia on saatu Ekokemin kehittämästä pesuprosessista. Valitettavasti me turkulaiset emme ole vielä saaneet osallistua kuluttajamuovipakkauksien keräykseen, sillä testaukset on tehty Tampereella ja Kuopiossa pilotoiduista kuluttajamuovipakkausten keräyksistä. Mutta toivottavasti pian minunkin jogurttipurkkini voivat päätyä vaikkapa hienoksi iskuja, säänvaihtelua ja kosteutta kestäväksi uusiomuovista tehdystä sahapukiksi.

  • Täältä löydät minut nyt

    Täältä löydät minut nyt
    Janina