En muista missanneeni yksiäkään Turun kirjamessuja eli niitä alkuperäisiä ja ensimmäisiä kirjamessuja ;o). Tänä vuonna osallistuin Varsinais-Suomen Munuais- ja maksapotilaat -yhdistyksen messutoimintaan jakamalla elinluovutuskortteja ohikulkijoille. Ajattelin samalla käydä moikkaamassa myös Vihreiden osastolla olevia, mikä osoittautui helpoksi, sillä messuosastot olivat lähinaapurieta ;o).

Olen menossa myös Helsingin kirjamessuille perjantaina 29.10. keskustelemaan kirjailija Carl Honorén kanssa hänen uudesta kirjastaan Perhe paineessa? - manifesti riittävän vanhemmuuden puolesta. Kirjassa Suomi on esmerkki maasta, jossa lapsia ei painosteta jatkuvasti koulussa valtakunnallisilla taso-kokeilla ja muutenkin annetaan lasten itse liikkua ulkona ja tehdä omia juttuja sen sijaan, että pienestä pitäen elämä olisi pelkkää opiskelua. Kirjan kritiikissä oli kuitenkin paljon sellaista, mikä varmasti kirpaisee myös meillä tai ainakin herättää ajatuksia.

Kirjailijan edellinen kirja, Slow - elä hitaammin! - manifesti verkkaisen elämän puolesta, herätti jo paljon keskustelua, ja niin tulee varmaan tämä toinenkin tekemään. Huomaan jo nyt, että luettuna nämä molemmat kirjat, pysähdyn usein ajattelemaan voisinko vaikkapa rukata perheemme aikatauluja ja lisätä tyhjää tilaa almanakkaan. Ensimmäinen Slow kirja on mielestäni selvää vihreää ideologia ja olen jo kauan yrittänyt mahdollisuuksien mukaan elää sen mukaisesti. Tämä perhe-kirja taas toi esiin aiheita, joista emme ole vihreissä yhtä paljon keskustelleet.

Slow-toimintaa on esimerkiksi käveleminen, pyöräily, käsityöt, meditaatio, jooga, perheen kanssa syöminen ja ruuan laittaminen, lähiruuan suosiminen ja tietenkin paljon muuta...

En muista enää, missä yrityksessä vierailimme eräänä kesänä vihreän eduskuntaryhmän kanssa, mutta kirjoitin silloin ylös yhden teollisuusfirman moton: tarkoitus on saada mahdollisimman paljon aikaiseksia ja tehdä mahdollisimman vähän töitä. Samanlainen ajatus on taustalla myös Slow-ajattelussa: tehdään kunnolla se, mitä tehdään, ja karsitaan kaikki turha. Hitaasti hyvää tulee :o).

Turun kirjamessuihin liittyen missasin tänä vuonna harmikseni kirjakustantamo Sammakon joukkueen ja kirjailijoiden Kynä-joukkueen jännittävän jalkapallomatsin. Olen saanut kunnian pelata Sammakon joukkueessa aikaisemmin, mutta nyt perhettämme edusti siellä ainoastaan vanhempi poikani. Sammakko voitti 4-1, ja viime vuonna taisimme hävitä maalilla, jos muistan oikein. Eli taisi olla parempi, etten pelannut ;o).