Äskettäin menehtynyt isoäitini oli neljä päivää Suomineitoa nuorempi. Hän oli siis syntynyt 10.12. 1917. Viime perjantaina kävimme läpi hänen jäämistöään, ja sain muistoksi hänen vihkisormuksensa, jossa luki 29.1. 1940. Lauantaina kun Vihreä valtuuskunta kokoontui Salossa vei tämä sormus ajatukseni sotaan, joka oli käynnissä, kun isoäitini ja isoisäni menivät naimisiin. Kun itsellekin on tullut ikää lisää, niin tuntuu, että eihän tuostakaan niin pitkä aika ole.  

Tästä sainkin puheessani aasinsillan tämän hetken taistoon ydinvoimasta.  Nimittäin kriisitilanteissa, kuten esimerkiksi sodan uhatessa, pitää ydinvoimalaitokset ajaa alas. Kriisien kannalta hajautettu energiantuotanto on monin tavoin turvallisempi vaihtoehto: muut energiamuodot eivät sisällä samanlaisia riskejä tuotantolaitoksiin kohdistuvan uhan takia. Ja toisaalta kun energiaa tuottaa monta pientä laitosta muutaman ison sijaan, niin energiaa pystytään tuottamaan paremmin myös erilaisissa kriisitilanteissa eikä yksittäisen laitoksen sulkeminen vaikuta niin paljon.

Eduskunta hyväksyi jo vuonna 2005 uuden ydinvastuulain, joka nostaa merkittävästi ydinvoimaloiden vastuuta mahdollisessa ydinvoimaonnettomuudessa. Uusi lainsäädäntö perustui kansainväliseen sopimukseen, jonka myös Suomi oli allekirjoittanut. Viidennestä ydinvoimalasta päätettäessä tällä uudella vahinkovastuulailla oli keskeinen rooli, ja ydinvoimateollisuus mainitsee asian mielellään nykyäänkin. Uutta lainsäädäntöä ei ole kuitenkaan vieläkään saatettu voimaan, vaikka viidennen ydinvoimalankin oli alunperin tarkoitus tulla käyttöön jo vuonna 2009.

2008 tein kirjallisen kysymyksen siitä, miksi lakimuutosta ei ole saatettu voimaan ja milloin se tulee voimaan.  Pekkarisen vastauksen mukaan lakimuutosta ei ole voitu saattaa voimaan, koska vakuutusyhtiöt eivät suostu vakuuttamaan kv. sopimukseen kuuluvien maiden ydinvoimaloita sopimuksen edellyttämällä laajuudella. Vakuutusyhtiöt eivät halua myöntää ydinvoimaloille vakuutusta terrorismitapauksista, ympäristövahingoista eikä tapauksista, joissa terveyshaitat ilmestyvät 10-30 vuoden kuluttua onnettomuudesta, näistä tyypillinen esimerkki ovat syöpätapaukset.

Ministerin vastauksen mukaan "ilmeistä on, että ainoa mahdollisuus täyttää em. aukot vakuutuksessa ja siten tyydyttää uuden pöytäkirjan ja uuden ydinvastuulain määräykset, on hankkia valtion takaus". Eli jos vakuutusyhtiöt eivät suostu vakuuttamaan ydinvoimaloita, siirtyy vakuutusvastuu Suomen valtiolle eli käytännössä suomalaisille. Vakuutusyhtiöt ovat riskianalyysin ammattilaisia. Minusta on huolestuttavaa, jos Suomen valtio vakuuttaa kohteita, joita vakuutusyhtiöt eivät suostu vakuuttamaan! Nämä kysymykset on hyvä pitää mielessä, kun uusia ydinvoimahakemuksia tulee ehkä jo tänä vuonna.

Ydinvoimahakemusten kustannusarvioita yms. katsoessa on hyvä pitää mielessä myös Olkiluoto kolmosen epäonnistunut rakennusprojekti. Viime kuussa Suomessa vieraillut Greenwichin yliopiston energiatutkimuksen professori Steve Thomas kertoi seuraavaa: "Arviot ydinvoiman rakennuskustannuksista ovat kuusinkertaistuneet viime vuosikymmenen aikana. Olkiluoto 3:n kokoisen reaktorin rakennuskustannus on nyt 7 miljardia euroa tai enemmän. Kaikkien kolmen uudelle ydinreaktorille lupaa hakevan yrityksen esittämät kustannusarviot ovat noin 50-60 prosenttia käyvistä hinnoista. Uusille reaktoreille on hyvin epätodennäköistä saada hintatakuita, kuten Olkiluoto 3:n tapauksessa saatiin. Riski kustannusarvioiden ylityksestä jäisi siis kokonaan suomalaisten kannettavaksi."

Steve Thomas vieraili Suomessa vuonna 2002 ennen eduskunnan päätöstä viidennestä ydinvoimalasta ja kritisoi silloin voimakkaasti TVO:n kustannusarvioita. Olkiluoto 3:n kustannukset ovat nousseet Thomasin vuonna 2002 ennustamalla tavalla. Ks. tarkemmin Steve Thomasin näkemyksistä Greenpeacen sivulta.