Eilen puhuin politiikkaa englanniksi ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Tämä johtui siitä, että minut oli pyydetty puhujaksi peräti kahteen paneeliin ja yhteen seminaariin.

Aamupäivän ja illan vietin siis naisten kanssa ja jatkoin innostamisprojektiani. Keskellä päivää pyyhälsin Helsinki Process Review Conference 2007 avajaisiin, jossa esiinnyin avajaispaneelissa kahden afrikkalaisen naisen kanssa. Paneelin puheenjohtaja, suurlähettiläs Raouf Saad, joka toimi Egyptin ulkoministerin avustajana, oli vähän hämillään siitä, että hän oli ainoa mies näyttämöllä. Etenkin kenialaisen, velkojen anteeksiantamista ajavan aktivistin Wahu Kaaran erittäin kiihkeä esiintyminen sai hänet hätkähtämään. Selvästi moni muukin mies koki esiintymisemme vahvasti, sillä jälkeenpäin todella moni tuli puhumaan naisten asemasta kanssani. Paneelin puheenjohtaja oli ainakin hyvin saanut kiinni viestistäni,että edistymiseen tarvitaan kaikkien aivojen kapasiteetti. Käytin taas kerran Suomea hyvänä esimerkkinä erityisesti naisten osuudesta maamme menestystarinassa.

Nostin myös esiin maailman kasvavan aikapommin, joka johtuu siitä, että Aasiassa suositaan poikavauvoja niin, ettei tyttöjä syntyy huomattavasti vähemmän kuin poikia. Meillä on kohta miljoonittain nuoria miehiä, joille ei löydy vaimoja. Koska näissä yhteiskunnissa on vahva luokkajako ja puoliso pyritään löytämään itseään ylemmistä luokista, tulee todennäköisesti erityisesti köyhiä, vaimottomia miehiä olemaan paljon. Historian valossa tämän on ennustettu aiheuttavan lisääntyvää väkivaltaa ja levottomuuksia.

Puhuin myös taloudellisen kasvun ja ilmastomuutoksen yhdistämisestä. Eli tuttu vihreä puheenvuoroni laadullisesta kasvusta mieluummin kuin määrällisestä. Ja siitä miten meidän pitää koko ajan punnita, mikä meidät oikeasti tekee onnelliseksi. Onko yhteinen aika raikkaimpamme kanssa on tärkeämpää kuin materiaalisen kasvun lisääminen? Ja miten voisimme saada näitä nyt kasvavia talouksia hyppäämän yli vanhan tekniikan ja autoistumisajan ja siirtymään suoraan puhtaaseen teknologiaan ja tehokkaaseen joukkoliikenteeseen?

Otin myös esiin kansalaisyhteiskunnan tärkeyden. Kerroin myös valmistaneeni puheenvuoroani yhdessä paikalla olleiden suomalaisten kansalaisjärjestöaktiivien kanssa. Näin toivottavasti viesti siitä, että poliitikot voivat saada paljon iloa ja hyötyä yhteistyöstä kansalaisjärjestöjen kanssa meni perille suurelle kuulijakunnalle, joka pääasiassa koostui poliitikoista, tutkijoista ja kansainvälisistä virkamiehistä. Nyt olen puhunut niin paljon ja laittanut koko sydämeni peliin, että en ihan pian varmaankaan koe tarvetta pitää palopuheita.