1094209.jpg

Nyt kun kokoustamiseni täällä Tansaniassa lähestyy loppuaan niin päällimmäinen tunteeni on, että Helsinki Prosessin tehtävää pitäisi mielestäni tehdä käytännönläheisemmäksi. Kauniita puheita kun olen poliittisen urani aikana kuullut niin paljon eri kansainvälisissä yhteyksissä.

Kun täällä puhuttiin naisiin kohdistuvasta väkivallasta otin esille yhden käytännöllisen tavan puuttua ongelmiin. Kerroin eri maiden välisestä naisjuristien yhteistoiminnasta, jolla he yrittävät auttaa raiskattuja, pahoinpideltyjä tai ihmiskaupan uhreiksi joutuneita naisia, jotka eivät uskalla ja/tai osaa puolustaa itseään. Näitä naisjuristejä pitäisi kuunnella poliittisella tasolla sekä tukea heidän pitkälti vapaehtoisvoimiin nojaavaa toimintaa. Raiskattu nainen ei helposti monissa maissa halua/uskalla puhua vaikkapa miespoliiseille, jotka eivät ota häntä vakavasti, ja yhteiskunta yleisesti syyllistää uhria tapahtuneesta.

Ilmastonmuutoskeskustelussa otin esille Helsinki Energian kaukokylmän, josta ei kukaan vaikuta koskaan ennen kuulleenkaan. Puhuin myös aurinkoenergian käytöstä kehitysmaissa ja suureksi hämmästykseni vieressä istunut erittäin fiksu nigerialainen naistoimittaja ei ollut kuullutkaan siitä, että käyttövettä voisi kuumentaa katolla tankissa. Ehdotin Helsinki Prosessin Folke Sundmanille, että he voisivat esimerkiksi pyytää Helsinki Energian sponsoriksi ja pitää energiaa käsittelevää tilaisuutta energiavastaaville eri maista ja levittää tietoa eri tavoista vähentää energian kulutusta ja levittää uutta, puhdasta energiateknologiaa.

Tämä on tietenkin vaikea aihe, sillä kuten Singaporen yliopiston Ann Florini totesi, niin energiasektori on niin pahasti korruptoitu, että se johtaa huonoon energiahallintoon niin paikallisesti kuin kansainvälisesti. Hän myös kertoi, ettei muilla mailla kuin OECD:n jäsenillä ole tapana keskustella energiasektorista. Ann selvitti hyvin, miten me nyt ainoastaan keskitymme energian tuottajien näkökulmaan eikä energian kuluttajien näkökulmaan. Tanskan ex. energiaministeri ja EU:n komission jäsen Poul Nielson kertoi, että yhden neliömetrin lämmittäminen Helsingissä ja Pariisissa maksaa vuodessa yhtä paljon, vaikka Helsingissä on aika lailla paljon kylmempää. Tämä johtuu kaukolämmöstä ja talojen lämpöeristyksestä. Eli energian säästölle löytyy monta tapaa. Lisäksi hän totesi, että talojen viilentäminen on kalliimpaa kuin lämmittäminen. Juuri siksi toin esiin kaukokylmän. Poul kertoi YK:n piirissä alkaneesta vesilaitosten tapaamisista, joissa he kertovat hyviksi havaittavistaan toimintatavoista, joilla vedenpuhdistaminen saadaan kaikkialla paremmaksi. Esitin, että tällaista yhteistyötä pitäisi olla myös enegiasektorilla.