Nyt työrumba on jo selvästi täydessä vauhdissa. Huomasin viime viikolla, etten ollut melkein koskaan iltaisin kotona ennen kahdeksaa. Ja aamusin tietenkin olin aina ennen kahdeksaa maailmalla. Eli noin 12 tunnin päiviä taisi tulla jonkun verran...

Maanantait, joita kutsutaan meidän maakuntapäiviksi, on jo nyt pakattu täyteen vierailuja. Eilen olin ensin kuuntelemassa Turun konservatorion tilannekatsausta ja sieltä jatkoin Aker Finnyardsin Turun telakalle. Molemmissa paikoissa päällimmäisenä jäi mieleen Turun pitkä historia niin Suomen musiikkimaailman kuin laivanrakennuksenkin edelläkävijänä. Meillä on kova työ olla tulevaisuudessa yhtä merkittävä tekijä kuin olemme olleet menneisyydessä. Ainakin musiikin ja risteilyalusten rakentajana korkea laatu on edelleen päällimmäinen sana, joka tulee mieleen Turusta.

Illalla osallistuin Ruusukorttelissa Turun seudun vanhustuki ry:n järjestämään paneelikeskusteluun vanhustenhoidosta. Professori Sirkka-Liisa Kivelä puhui sadoille kulijoillemme erittäin hyvin ei lääkkeisiin perustuvan hoidon hyvistä tuloksista. Olen kauan ollut huolissani siitä, että Suomessa annamme paljon enemmän keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä niin vanhuksille, lapsille kuin nuorillekin kuin muissa Pohjoismaissa. Kivelä kertoi, että muistiryhmillä ja lihaskunnon kohottamisryhmillä on masentuneiden vanhusten kohdalla yhtä hyviä tuloksia kuin psyykelääkkeillä. Totesinkin, että ikäihmisemme tarvitsevat vähemmän lääkkeitä, mutta enemmän jumppia, rentoa yhdessä oloa ja naurua...