Olin viime viikon perjantaina juhlapuhujana Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan ainejärjestöjen kattojärjestön Indexin vuosijuhlissa. Tässä vähän tiivistelmää puheestani siellä.

Hyvät indexiläiset,

Usein sanotaan, että opiskeluaika on elämän onnellisinta aikaa. Opiskeluelämän huolettomuus alkaa kuitenkin olla yhtä suuri myytti kuin tonnikalan halpuus. Indexin tuoreen opiskelijoiden hyvinvointitutkimuksen mukaan puolet vastaajista kokee useahkosti olevansa haluttomia tai henkisesti väsyneitä opiskeluun. Miltei neljäsosa vastaajista on viimeisen puolen vuoden sisällä harkinnut useasti opintojensa jättämistä kesken. Edellisen hallituksen aikaansaama opintoaikojen rajaus pakottaa nopeatahtiseen opiskeluun, jossa ei oikein ole sijaa pohdinnalle, haahuilulle ja väärille valinnoille. Tämä hallitus sentään teki opintotukeen kauan kaivatun 15 % korotuksen. Lisäksi opintotuen asumislisästä poistettiin tarveharkinta puolison tulojen perusteella. Nämä ovat erinomaisia asioita. Kuitenkin opintotuki on edelleen pieni, ja opintoajan rajaus vaikeuttaa lisätulojen ja työkokemuksen hankkimista työnteolla. Akateemisesti koulutettujen työllistyminenkään ei enää ole niin varmaa kuin ennen. Ei ihme, että opiskelijoiden mielenterveyspalveluissa avun tarvitsijoita on enemmän kuin aikoja.

Kun katsoo työllisyystilastoja, niin voi vain todeta, että nyt on erityisen hyvä aika opiskella vielä hetki. Reilun vuoden sisään on taantuman lisäksi osunut myös valmistumissuma, kun tutkintouudistus kannusti entisiä ikiopiskelijoita valmistumaan sankoin joukoin. Tästä johtuen akateemisesti koulutettujen työttömyys on tällä hetkellä poikkeuksellisen huono.

Te ette - ehkä taloustieteilijöitä lukuun ottamatta - välttämättä olekaan valinneet alaanne sen mukaan, millä alalla tulevaisuudessa saisitte varmimmin työpaikan tai tienaisitte eniten. Toisaalta varmoja aloja ei nykyään enää moniakaan ole. Olen sitä mieltä, että jos täytyy valita jokin epävarma ala, niin kannattaa valita sellainen ala, joka kiinnostaa. Eduskunta-avustajani on valmistunut täältä pääaineenaan teoreettinen filosofia. Ei hän opiskelemaan lähtiessään kuulemma kauheasti työmarkkinoita ajatellut, palkoista puhumattakaan. Sen sijaan hän ajatteli, että hän opiskelee alaa, joka häntä kiinnostaa, ja toivoi, että sitä myötä löytää myöhemmin sellaista työtä, mikä häntä kiinnostaa. Ja katsokaa nyt, miten mielenkiintoisen työn hänkin on löytänyt ;). Itse innostuin opiskeluaikana erityisesti sivuaineestani Itämeren tutkimuksesta, josta tein gradunikin. Näitä tietoja olen politiikassa hyödyntänyt paljon.

Onnellisuustutkijat ovat tutkineet erityisesti toimeentulon ja onnellisuuden suhdetta. Tietty perustoimeentulon taso muodostaa perustan onnellisuudelle, mutta sen jälkeen raha ei erityisesti lisää onnellisuutta. Onnellisuustutkija Richard Layardin mukaan suurin osa länsimaisista ihmisistä on onnellisia ja historiallisesti suhteutettuna erittäin hyvin toimeentulevia. Mutta hän kiinnittää huomiota siihen, että kaikesta kehityksestä ja taloudellisesta kasvusta huolimatta emme kuitenkaan ole merkittävästi aiempaa onnellisempia. Jos kerran raha ei ole avain onneen, niin sehän on rationaalista keskittyä niihin muihin asioihin, jotka juuri omalla kohdalla tekee elämän mielekkääksi.

Palaan vielä siihen, mikä tekee opiskeluajasta niin unohtumattoman. Opiskeluaika on usein ensimmäinen kerta, jolloin ympärillä on niin paljon samanhenkisiä ihmisiä. Sellaisia, jotka ovat samassa elämäntilanteessa ja ennen kaikkea ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin itsekin. Opiskeluaikana luodaan usein elinikäisiä ystävyyssuhteita, ja usein ne parhaat muistot liittyvät itse opintojen ulkopuoliseen elämään, kuten ainejärjestötoimintaan.

Professori Pekka Himanen on puhunut niin sanotusta rikastavasta yhteisöstä. Se tarkoittaa tilaa, jossa ihminen sekä saa enemmän tuloksia aikaan että kokee toimintansa mielekkääksi. Himanen toteaa, että yksi inhimillisen toiminnan kaikkein innostavimmista ja palkitsevimmista kokemuksista onkin se, kun ihminen voi toiminnassaan kokea kuuluvansa johonkin laajempaan yhteisöön. Rikastavassa yhteisössä tärkeintä on reiluuden ja avoimuuden henki sekä oikeudenmukaiset pelisäännöt. Itse olen löytänyt oman rikastavan yhteisöni vihreästä yhteisöstä. Sitä kautta tiedän, miten merkityksellistä samanhenkisten ihmisten yhteisö on. Samanlaisia yhteisöjä luodaan usein opiskelukavereiden kanssa.

Luin joskus jopa tutkimuksesta, jossa yhdeksi syyksi korkeakouluopiskelijoiden opintojen viivästymiselle todettiin se, että ei ole vielä löytynyt sopivaa puolisoa. Opiskeluaikanahan monet löytävät elämänkumppanin, ja joillekin tulee sellainen olo, että jollei sitä puolisoa löydy opiskeluaikana, niin ei sitten koskaan. Vaikka uskon, että sopivan puolison voi löytää missä elämänvaiheessa tahansa, kertoo tämä tutkimus jotain opiskelijaelämän vapaa-ajan tärkeydestä.

Kävin keväällä talousvaliokunnan matkalla Siperiassa. Siellä oli puhetta siitä, että jos tämä talouskehitys ei muodostukaan V-kirjaimen malliseksi vaan L-kirjaimen malliseksi. V-mallissa pohjalta noustaan takaisin ylös reippaalla kasvulla ja L-mallissa talous jää pysyvästi alhaisemmalle tasolle. Alueen talous- ja työministeri Mihail Igrojevitsh Maksimov vastasi hauskasti kysymykseemme siitä, tuleeko hänen mukaansa taantuma näyttämään enemmän V:ltä vai L:ltä. Hän totesi, että molemmat vaihtoehdot ovat hyviä: V niin kuin victory ja L niin kuin love.

Muistakaa Siperian opetus: love on yhtä hyvä kuin victory. Opiskeluaikana se opiskelun ulkopuolinen elämä on yhtä tärkeää kuin tenttitulokset. Hauskaa 56. vuosijuhlaa!