Olen maaliskuusta alkaen ollut mukana Maaseudun tulevaisuuden juttusarjassa, joka ilmestyy joka toinen perjantai. Siinä minua ja Keskustan kollegaani Jari Leppää haastatellaan ajankohtaisista aiheista.

Viime perjantain jutun aiheena oli tuulivoima. Meiltä kysyttiin ensinnäkin, mitä mieltä olemme hallituksen tuulivoiman tukipaketista. Totesin, että on hyvä, että tämä hallitus on vihdoinkin laittamassa tuulemaan takuuhinnan muodossa. Mutta minusta tuulivoimatavoite voisi olla vieläkin kunnianhimoisempi. Suomi on nyt tuulivoiman osalta kehitysmaa. Tuulivoiman osuus Suomen energiantuotannosta on 0,2 %, kun koko EU:ssa tuulen osuus on 3 %. Eli vaikka hallituksen tavoite onkin kymmenkertaistaa Suomen tuulivoimamäärä, niin ei tavoite määrällisesti ole vielä kovin suuri silti. Vertailun vuoksi Euroopassa eniten tuulienergiaa käyttävä Tanska tuottaa 20 % energiastaan tuulella.

Toivoin myös, että hallituksen valitsema takuuhintamalli kannustaa ihmisiä kimppainvestoimaan omiin tuulivoimaloihin. Esimerkiksi kyläyhteisön yhteinen tuulivoimaosuuskunta voisi olla kannattava. Tällöin myös esimerkiksi tuulivoimalan paikasta voitaisiin sopia yhdessä.

Sitten meiltä kysyttiin europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan (kok.) hallituksen tuulivoimapäätökseen kohdistamasta kritiikistä. Hänen mielestään tuulivoiman tukemisen ympäristöhyödyt ovat kyseenalaisia, ja tuulivoiman kasvattaminen käytännössä kasvattaa hiilivoiman osuutta. Lisäksi Korholan mukaan tuulivoiman lisääminen näkyisi kohonneena sähkönhintana ja sitä seuraavana työttömyytenä.

Olen Korholan kanssa täysin eri mieltä. On sinällään totta, että tuulivoimapäätökset lisäisivät kuluttajien sähkölaskua arviolta 2-19 euroa vuodessa. Sen sijaan väitteet työttömyyden kasvusta tuulivoiman tukemisen seurauksena kuulostaa pelkältä pelottelulta. Päinvastoin tuulivoimaan panostamalla tuetaan työllisyyttä. Tuulivoiman maailmanmarkkinat ovat jo vuosia kasvaneet hurjaa vauhtia, ja Suomi on jo tällä hetkellä merkittävä tuulivoimakomponenttien valmistajamaa. Alaa tukemalla tuetaan siis kotimaisia yrityksiä, joiden tuotannosta suurin osa menee tällä hetkellä vientiin kotimaan kysynnän ollessa niin pientä. Vertailun vuoksi esimerkiksi ydinvoimaloiden kaltaisilla suururakoilla on EU:n sisämarkkinoilla toimittaessa taipumusta mennä ulkomaisille toimijoille. Tuulivoima toisi lisäksi usein työpaikkoja sellaisille alueille, joille niitä ei muuten helposti synny. Joissakin tuntuukin herättävän vastustusta, että tuulivoimaan panostamalla suositaan erityisesti pieniä yrityksiä ja haja-asutusalueita.

Korholan väitteet hiilivoiman kasvusta perustuvat ajatuksiin tuulivoiman tarvitsemasta säätövoimasta. Suomen nykyisillä ja tavoitetuilla tuulivoimatasoilla lisäsäätövoiman rakentamiseen ei ole tarvetta. Arvioiden mukaan säätövoiman lisärakentamistarvetta alkaa tulla vasta, kun tuulivoiman osuus on n. 10 %. Säätövoiman tarvetta vähentää myös esimerkiksi tuulivoiman hajasijoittelu. Tuuliatlaksesta saadaan hyvää tietoa otollisesta tuulivoimalan sijoittamisesta.

Meidän kaikkien panosta tarvitaan eikä pienintäkään puroa pidä aliarvoida. Energian käyttömme muuttuu nyt tehokkaammaksi, kun asuminen, liikenne ja teollisuus muuttaa muotoaan. Uusi tekniikka ja vanhat säästöniksit lyövät nyt kättä. Tämä hallitus on aloittanut ekologisen verouudistuksen eli energiankäyttöä verotetaan enemmän ja työn tekemistä vähemmän. Tämä vauhdittaa muutosta.

P.S. Tuukka Simosen blogissa on käynnissä vilkas keskustelu näistä Eija-Riitta Korholan lausunnoista.