1799154.jpg


Vakka-Suomeen siirryttäessä ympäristövaliokunta vieraili kauniilla Vapolan tilalla, jossa kuulimme lyhyesti luomusta ja karjatilojen nykytilanteesta. On ongelmallista, kun pitää laajentua taloudellisen kannattavuuden turvaamiseksi. Koska ulkopuolista työvoimaa on vaikea saada, aiheuttaa tämä kasvu ongelmia maanviljelijöiden jaksamiselle.

Olen jo pidemmän aikaa ihaillut Biovakka Oy:ta, ja nyt sain ilokseni vierailla Vehmaan biokaasulaitoksessa. Idea on tuottaa biokaasua ja kierrätysravinteita eloperäisistä raaka-aineista, kuten eläinten lanta, yhdyskuntien lietteet, järviruoko ja erilliskerätty biojäte. Tästä materiaalista jalostetaan siis lämpö- ja sähköenergiaa, kierrätysravinteita pelloille sekä tulevaisuudessa myös biometaania liikennepolttoaineeksi.

Poliittinen viesti Biovakan esittelyssä oli, että syöttötariffi pitää antaa myös jo olemassa oleville biokaasulaitoksille, jotta niiden kilpailukyky ei heikkene suhteessa uusiin, vaikka ne ovatkin saaneet investointitukea. Syöttötariffien tulisi huomioida tuotannon monipuoliset käyttömahdollisuudet. Eli tuetaan yhtä hyvin biokaasun injektointia maakasuverkkon tai jalostamista liikennepolttoaineeksi kuin sähkön- ja lämmön tutantoa.

Viesti, joka on tullut ennenkin, oli, että biokaasulaitoksia ei tulisi käsitellä jätelain mukaan. Materiaali ensin hygienisoidaan tunnissa 70 C asteessa, minkä jälkeen se menee mädättämöön 21 vuorokaudeksi. Sen jälkeen se siirretään jälkikaasuuntumisaltaaseen, josta jatketaan linkoon, joka erittelee nesteet ja  kiintoaineet. Kiintoaineesta tehdään fosforirakeita, joissa on humusta mukana. Humus parantaa maan laatua niin, että typpinesteet sitoutuvat paremmin maahan eivätkä valu heti vesien mukana Airistolle.
Nesteestä saadaan erittäin vahvaa typpinestettä, kun vesi haihdutetaan pois. Tonnissa nestettä on 40-50 kg typpeä.

Biovakan tulevaisuuden näkymä on 7-10 laitosta Suomeen ja tämän jälkeen konseptin levittäminen lähialueelle. Euroopassa on biokaasulaitoksia, mutta turvallisten kierrätysravinteiden saaminen sivutuotteena on Biovakan erityisosaamista.

Seuraavaksi Markku Riihimäki kertoi meille kalanperkuujätteiden jalostuksesta polttoaineeksi. Tämäkin tapahtuu yhteistyössä Biovakan kanssa.

Kollegani Timo Kauniston Airikkala-nimisellä kotitilalla Laitilassa tutustuimme suorakylvökoneeseen. Tämäkin on myönteinen uusi teknologinen ratkaisu, josta olen paljon kuullut, mutta en ole ennen itse nähnyt. Näin saadaan täsmälannoitettua siemenen kohdalle, mikä vähentää ravinnepäästöjä. Valitettavasti vain samalla myrkkyjä tarvitaan enemmän, kun maata ei muokata samalla tavalla kun ennen.

Maaseudun vesiensuojeluhankkeesta eli Teho-hankeesta meille kertoi hankekoordinaattori Airi Kulmala.
Viljelijät ovat olleet kiinnostuneita perustamaan lisää kosteikkoja, jos he saisivat varmuuden, että jo perustetut kosteikot sitovat ravinteita. Tällaista seurantaa tehdään nyt muutamilla kosteikolla. Samalla voidaan myös tarkentaa tarvittaessa kosteikkojen hoitosuosituksia. Myös Paraisilla on jo tällaista kosteikkojen mittausta suoritettu, vaikka Parainen ei vielä kuulu hankkeeseen.

Aurajoen alueella on paljon eroosioherkkiä, jyrkkiä rantapeltoja, yksipuolista viljanviljelyä ja vähän nurmia. Tämän perusteella toimissa on kiinnitettävä erityistä huomiota maan rakenteeseen, ravinne- ja vesitalouteen sekä ympärivuotiseen kasvipeitteisyyteen.

Vakka-Suomi on voimakkaan kotieläintalouden keskittymäalue. Tällä alueella pyritään etsimään erityisesti sika- ja siipikarjatiloille ratkaisuja lannan käyttöön ja hyödyntämiseen liittyviin ongelmiin.

Myös mahdollinen talvisateiden yleistyminen ilmastonmuutoksen osana lisää uusien toimien tarvetta, kuten talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen, suojavyöhykkeet ja kasvinsuojelu.

***

Lähetin tänään myös tiedotteen aiheeseen liittyen. Se on alla.

TIEDOTE<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

6.8.2008

 

Vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Janina Andersson:

MAANVILJELIJÄT MUKAAN UUTEEN VESIENSUOJELUHANKKEESEEN

 

Suomen ympäristökeskus julkaisi keväällä tutkimuksen maatalouden ympäristötukien vaikuttavuudesta. Tutkimuksen mukaan ympäristötuet eivät ole 1990-luvun alun jälkeen enää parantaneet vesien laatua merkittävästi. Ympäristötuet ovat tukeneet lähinnä viljelijöitä, eivät niinkään ympäristöä. Tutkimus suositteli, että jatkossa pitäisi tehdä kohdennettuja, alueellisia toimia, joissa otetaan huomioon paikalliset olot. Janina Anderssonin mielestä maataloustukijärjestelmää tulee muuttaa siten, että tuki kohdistetaan tehokkaammin.

 

- Koko maatalouden ympäristötuki tulisi muuttaa niin, että Itämeren alueen maiden tuki olisi eriytetty muista EU-maista, joissa vesistöjen rehevöityminen ei ole yhtä suuri ongelma. Itämeren valuma-alueella tuki pitäisi olla kohdistettu ensisijaisesti kalteville rantapelloille, joista suurin osa ravinteista valuu vesistöihin. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi Suomen kohdalta, että rahat satsattaisiin Teho-hankkeen tapaisiin toimenpiteisiin sisämaan tukirahojen kustannuksella. Näin saataisiin tarvittavaa tehoa Itämeren suojeluun, ei pelkästään Suomeen vaan myös muihin Itämeren alueen maatalousintensiivisiin maihin, Andersson ehdottaa.

 

Lounais-Suomen ympäristökeskus ja MTK toteuttavat parhaillaan "Tehoa maatalouden vesiensuojeluun" -hanketta, jolla pyritään paikallisesti vähentämään maatalouden kuormitusta vesistöissä. Maatalous aiheuttaa Suomessa 60 prosenttia fosforin ja 52 prosenttia typen kuormasta, joka päätyy Itämereen ihmistoiminnan seurauksena. Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön rahoittama kolmevuotinen TEHO-hanke on kokeilu, jolla pyritään saamaan laajamittaiseen käyttöön eri tilanteissa tehokkaimmin toimivat maatalouden vesiensuojelutoimenpiteet. Hankkeen kohdealueena on koko Lounais-Suomi.

 

- Hankkeen idea on erinomainen, mutta tiloja ei ole lähtenyt mukaan niin paljon kuin tavoiteltiin. Hankkeessa on tällä hetkellä mukana 74 tilaa, vaikka tavoite on 150 tilaa. Resursseja tarvitaan lisää tavoitteeseen pääsemiseksi. Maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön tulee pikaisesti ryhtyä toimiin, jotta TEHO-hankkeeseen saataisiin lisää tiloja mukaan, vaatii Andersson.

 

Teho-projektin keskeinen osa on ympäristönsuojelun käsikirja, jonka viljelijä laatii yhdessä neuvojan kanssa. Käsikirjassa esitetään tilakohtaisten toimenpiteiden tärkeysjärjestys, arvioidaan toimien kustannustehokkuus sekä ympäristövaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikajänteellä.


- Tällainen tilakohtainen neuvonta pitää ottaa laajamittaiseen käyttöön, ja se pitäisi jo kokeilun aikana laajentaa koskemaan myös uutta saaristokaupunkia, johon kuuluvat Houtskari, Iniö, Korppoo, Nauvo ja Parainen, Andersson painottaa.

 

 

Andersson on tänään Vakka-Suomessa ympäristövaliokunnan kesäretkellä, jossa keskusteltiin mm. maaseudun vesiensuojelusta ja Teho-hankkeesta.

 

Alla on Urpo Lehtimäen ottama kuva Aurajoesta:

 

1804367.jpg