Nyt on sitten oikeus tuominut Suomessa vankeuteen koiratappeluista. Eläinsuojelupuolella on valitettavasti maassamme edelleenkin todellakin paljon tehtävää.

Useampi läänineläinlääkäri on viime aikoina informoinut minua siitä, minkälaisia ongelmia eläinsuojeluviranomaiset kohtaavat työssään. Olen keskustellut asiasta myös oikeusministeri Tuija Braxin kanssa, sillä hän on jo aloittanut työn liittyen näihin eläinsuojeluongelmiin.

Tapaamani läänineläinlääkärit haluaisivat vauhdittaa eläinsuojelulainsäädännön kehittämistä, ongelmien esiintuomista ja ratkaisujen löytämistä. Eläinsuojelutyö koetaan eläinlääkäripuolella yhdeksi niistä työtehtävistä, joka mieluusti siirrettäisiin joidenkin muiden eläinlääkärien tehtäväksi. Eläinlääkärit kokevat eläinten suojelun tärkeänä, mutta raskaana työtehtävänä. Osittain tämä todennäköisesti johtuu eläinsuojelutyön moniongelmaisuudesta ja huonosta työnohjauksesta. Eläinsuojeluviranomaiset kohtaavat pahimmillaan uhkailua, aseita ja monesti mielenterveydeltä järkkyneitä ihmisiä, mihin eläinlääkärin koulutus ei anna valmiuksia.

Yksi tärkeä asia olisi selvittää ja analysoida systeemiongelmia. EVIRA, joka nyt raportoi eläinsuojelullisista virheistä ja ongelmista, voisi myös syvällisemmin selvittää syitä näihin toistuviin rikkeisiin ja kehittää niihin ratkaisuja.

Usein ne ihmiset, jotka hoitavat huonosti eläimiä, voivat muutenkin huonosti. Näissä elämänhallintaongelmissa olevat tarvitsevat myös sosiaalipuolen apua eli yhteistyötä pitäisi lisätä.

Jotkut ihmiset myös aina vain toistavat huonoa kohteluaan eläimiä kohtaan, eivätkä välitä lievistä rangaistuksista. Näille pitäisi mielestäni voida tuomita kovempia rangaistuksia sen perusteella, että toiminta on ollut toistuvaa.

Tuomioistuimissa tarvittaisiin myös kipeästi parempaa asiantuntemusta eläinsuojeluasioissa ja lainsäädännössä. Nyt kun käräjäoikeuksissa haetaan enemmän erikoistumista, niin tämän pitäisi olla yksi uusista painopisteistä. Valitettavasti esimerkiksi syyttäjät ovat vielä useasti erittäin heikoilla eväillä eläinsuojelurikoksissa.

Poliisien piirissä pitäisi myös maakauntatasolla tehdä tällaista erikoistumista eläinsuojelupuolella. Olisi muutenkin hyvä jos poliisit ottaisivat kovempien toimenpiteiden määräämisestä päätösvastuun, jotta eläinlääkäreiden ei tarvitsisi pelätä niin paljon kopstotoimenpiteitä. Poliiseilla on enemmän kokemusta ja koulutusta agressiivisten ihmisten kohtaamisessa ja vähemmän kostonuhkaa.

Konkreettinen lapsus eläinsuojelun lainsäädännössä on, ettei lypsylehmille ole määrätty pakolliseksi veden esillä pitämistä jatkuvasti niinkuin sioille vaaditaan pidettävän. Lypsevä lehmä tarvitsee varmasti samalla lailla vettä janonsa sammuttamiseen kuin sikakin...