1392102.jpg

Olin viime sunnuntaina Käsityömessuilla Varsinais-Suomen käsi- ja taideteollisuus ry:n vieraana kutomassa räsymattoa yhdessä monen muun kanssa. Tästä tarinamatosta tuli tasan 4 metriä. Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuus ry oli haastanut varsinaissuomalaiset Tarinamaton kutomiseen ja me otimme haasteen innolla vastaan. Eteläpohjalaista Tarinamattoa kudottiin Seinäjoen messuilla viime syksynä sekä kutsuvieraiden että messukävijöiden voimin.

Jokaisen piti kertoa omaa tarinaa samalla kuin heilutti kangaspuita.Tässä tarinani:

Käsityöyrittäjän tytär

Olen kasvanut kangaspakkojen ja lankakerien ympärillä. Jo molemmissa mummoloissani kangaspuut olivat tärkeässä asemassa. Fammon luona teimme yhdessä ryijyjä, joita hän teki kaikille lapsenlapsilleen. Mommon kanssa kävimme Martta-tuvassa, jossa kangaspuiden kuoro iloisesti lauloi.

Lapsuuteni vietin äitini käsitöitä myyvässä liikkeessä. Äiti neuloi yöt läpeensä niin, että käsiin sattui. Vaatteiden ja asusteiden lisäksi hyllyistä löytyi keramiikkaa, käsintehtyjä nahkalaukkuja ja vöitä, kynttilöitä, käsinmaalattuja koruja ja vaikka mitä. Siellä takahuoneen kangaspakkojen päällä otin päivätorkut ja tein läksyjä.

Tämä pieni putiikki oli elämänkoulu, jonka opeista edelleen olen kiitollinen. Opin näkemään käsityön kauneuden ja arvostamaan laadukkaita, hyvin tehtyjä tuotteita. Opin myös pienyrittäjän ja käsityöläisen elämän kääntöpuolen: pitkiä päiviä ja epävarmaa toimeentuloa. Arjen ihmeitä piti tehdä päivittäin. En esimerkiksi ymmärrä, miten äitini pystyi hakemaan minut viideltä päiväkodista, kun putiikkikin suljettiin vi ideltä...

Äidin liikeidea ei ollut taloudellisesti kannattava, sillä ihmiset eivät vielä silloin olleet valmiita maksamaan enemmän persoonallisista käsitöistä kuin tehdasvalmisteista merkeistä. Ehkä ympäristötietoisuuden kasvu on osa syy siihen, että ihmiset ovat nyt alkaneet arvostaa laatua massakulutushyödykkeiden sijaan. "Laatua määrän sijaan" sopii motoksi niin käsityöyrittäjille kuin ekologisille kuluttajillekin. Käsityöt elävät nyt renessanssia. Onko aika vihdoin kypsä käsityöyrittäjille?