Viime päivinä päällimmäisenä ajatuksena on koko ajan ollut huoli yhteiskunnamme turvattomuudesta ja henkisestä pahoinvoinnista. Hieman helpotusta varsinaissuomalaisena sain tänään Alumni Medicinae Aboenses:in (Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ystävien yhdistys) järjestämässä informaatiotilaisuudessa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Pääasiana oli tiedekunnan ja yliopistosairaalan välinen yhteistyö ja toisena asiana oli, onko Turku ajan hermolla potilashoidossa.

Tässä kohtaa tuli meidän näkövinkkelistä lohdullinen tieto, että Lounais-Suomessa esiintyy paljon vähemmän psykooseja ja skitsofreniaa kuin muualla Suomessa. Pahin tilanne on Itä- ja Pohjois-Suomessa. Lounais-Suomen hyvään tilanteeseen vaikuttaa perinnöllisyyden lisäksi muun muassa suomenruotsalainen kulttuuriperimä. Tästä voisi päätellä, että mm. suomenruotsalaiseen kulttuuriin kuuluvalla yhteisöllisyydellä on myös lääketieteellisiä vaikutuksia.

Huono asia on, että masentuneiden keski-ikä on laskenut. Vaikka nyt on puhuttu etenkin nuorten miesten pahoinvoinnista, niin masentuneissa on nyt erityisen paljon nuoria tyttöjä. Pyrkimyksenä on varhainen tunnistaminen ja nuorten hoidon parantaminen. Myös kotihoitoa on lisätty. Tällöin potilaan luona käydään jopa päivittäin, jotta hänen ei tarvitse mennä sairaalaan.

Vuonna 2007 Suomessa 350 000 ihmistä osti masennuslääkkeitä mutta vain noin 50% käyttää niitä ohjeitten mukaan. Lisääntynyt myynti korreloi tutkimusten mukaan itsemurhien vähenemisen kanssa. Olen kuitenkin huolissani siitä, että uskomme liikaa lääkkeiden voimaan, kun ennemmin kannattaisi paneutua jo ennaltaehkäisyyn, vaikka yhteisöllisyyttä lisäämällä.

Kävin tänään myös tutustumassa Turku Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011-säätiön toimintaan, ihmisiin  ja tiloihin osoitteessa Läntinen Rantakatu 15. Hauska yllätys oli, että tämä oli isoisäni isän, Otto Anderssonin, vanha koti. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt sisällä näissä sukuuni vaikuttaneissa tiloissa.  Talossa kuulemma kummittelee ja mielikuvissani näin heti Oton vaimon Hannan mustassa mekossaan katsomassa terävillä silmillään jokaista askelta, jotka talossa otin ;o).

Turku 2011 -säätiön toiminta on täydessä vauhdissa, ja Turun kulttuuripääkaupunkivuotta kohden mennään hyvässä etunojassa. Ohjelmajohtaja Suvi Innilä ja Viestintäpäällikkö Saara Malila saivat meidät innostumaan kaikesta hienosta, mitä meille on kulttuuripuolella tulossa.

Turun lisäksi toinen Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011 on Tallinna. Rajayhteistyö Suomen, Viron ja Venäjän välillä on EU:lle tärkeää, kun Tallinna ja Turku kantavat yhteisvastuuta kulttuurivuoden onnistumisesta. Tarkoitus on pyrkiä katsomaan eteenpäin, eikä vain pohtia yhteistä historiaamme.

Hakemuksia vuoden tapahtumiksi tuli tasan 999 kappaletta. Kaukaisin hakija oli peräti Australiasta asti. 250-300 näistä hankkeista toteutetaan. Haaste koko projektille on tietenkin raha. Vaikuttaako taloudellinen epävarmuus yritysten intoon tulla mukaan, ja saadaanko Turun kaupungin normaali kulttuurirahoitus vastaamaan valtionosuuksia?

Toivottavasti näilläkin kulttuurisatsauksilla lisätään ihmisten yhteisöllisyyttä ja lisätään henkistä hyvinvointia.