Viime viikolla oli vuorossa perinteinen vihreän eduskuntaryhmän kesäkokous. Se oli tänä vuonna Pirkanmaalla. Kesäkokous aloittaa syyskauden, sillä siellä tavataan kaikki yhdessä kesän jäljiltä ja pohjustetaan tulevaa syksyä. Kaksipäiväisen kesäkokouksen ensimmäinen päivä on yleensä vapaamuotoisempi ja jälkimmäinen tiukkaa kokoustamista. Niin tälläkin kertaa.

Hyppäsin Turusta Tampereen junaan yhdessä avustajani kanssa aamuseitsemältä viime torstaina. Perillä lähdimme ryhmän kanssa Seitsemisen kansallispuistoon. Aluksi tutustuimme luontokeskukseen, ja Anni Sinnemäki sekä Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava pitivät puheenvuorot metsiensuojelusta. Sulkava kertoi, miten monissa alan tutkimuksissa on päädytty siihen, että 10 % kustakin luontotyypistä pitäisi suojella, jotta ne säilyisivät. Suomessa on suojeltu 8 % metsistä, mutta tilanne ei ole oikeasti edes niin hyvä, koska tästä suuri osa Lapin tunturikoivikkoa, minkä suojelu on tärkeää, mutta ei auta Etelä-Suomen luontotyyppien suojelua. Etelä-Suomen metsistä pitäisi suojella selvästi enemmän, jotta tämä metsäympäristö säilyisi.

Metsä ei ole vain puita vain monimutkainen kokonaisuus, jossa kaikella on osansa. Esimerkiksi pohjantikka syö kaarnakuoriaisia niin, että ne eivät pääse tekemään metsätuhoa. Jossain päin Ruotsia tasapaino oli järkkynyt myrskyn takia ja pienet kuoriaiset olivat päässeet tekemään isot metsätuhot. Sulkava myös kertoi, että Suomessa on vain 2 ääritapaa hoitaa metsää: kasvattaminen tai täyskaato. Menee aina pitkään, että ekosysteemi palautuu ennalleen, jos edes palautuu, sen jälkeen, kun puut on kokonaan raivattu. Sen sijaan esimerkiksi Puolassa on 8 tapaa hoitaa metsää, ja Suomessakin kannattaisi kehitellä vaihtoehtoisia, metsälle hellävaraisempia, tapoja hoitaa metsiä. Tuli mieleeni, että samalla voitaisiin saada uusia pienyrittäjiä metsäalalle.

Anni Sinnemäki muistutti siitä, että samalla, kun metsäteollisuutta tuetaan Suomessa, pitäisi nyt kiireellisesti panostaa myös metsiensuojeluun. Etelä-Suomen metsistä on suojeltu ainoastaan 2 %. Nämäkin vähät alueet ovat pirstaloituneet ympäri Etelä-Suomea ja ovat pinta-aloiltaan pieniä. Kuitenkin vain riittävän suuret, yhtenäiset suojelualueet takaavat luonnon monimuotoisuuden säilymisen. Sinnemäki ehdottikin, että esimerkiksi Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistot tulisi yhdistää yhdeksi metsämantereeksi.

Tämän jälkeen pääsimme itse metsään. Kävimme aluksi tutustumassa Koveron perinnetilaan ja sen jälkeen lähdimme kävelylle Multiharjun aarniometsään, joka on suojeltu jo vuonna 1910. Aarniometsä tarkoittaa metsää, joka on saanut kasvaa täysin ilman metsänhoidollista toimenpiteitä. Multiharjun aarniometsän vanhimmat puut ovatkin 400-vuotiaita. Metsä oli valtavan kaunis! Siinä näkyi aarniometsälle tyypillisesti paljon eri elinkaaren vaiheessa olevia puita, niin komeita eläviä puita kuin jo pidemmän aikaa sitten kaatuneita ja osittain maatuneita isoja puunrunkoja.

Kävelyretken jälkeen siirryimme UKK-instituuttiin Tampereelle. Matkalla meitä viihdytti Satu Hassi, joka kertoi mielenkiintoisen tarinan siitä, miten Tampella-liike aikoinaan pelasti Tampellan upean alueen. Kampanja alueen pelastamiseksi oli todella upea, ja siitä iso kiitos kuuluu Satulle itselleen. UKK-instituutissa pidin puheenvuoron liikunnasta ja kansanterveydestä (referaatti alla), ja Tampereen vihreä pormestariehdokas Irene Roivainen puhui mielenterveydestä.

UKK-instituutin edustaja puhui heidän terveysliikuntasuosituksistaan, joita havainnollistetaan liikuntapiirakalla. Sen mukaan viikossa tulisi harjoittaa perusliikuntaa eli erilaista arkiliikuntaa 3-4 tuntia ja täsmä- eli kuntoliikuntaa 2-3 tuntia viikossa. Vaikkei näihin tavoitteisiin pääsisikään, niin tärkeää olisi liikkua edes vähän, sillä vähäisenkin liikunnan hyödyt ovat merkittäviä liikkumattomuuteen verrattuna. Puheiden jälkeen teimme pieniä kuntotesteja, joissa mitattiin liikkuvuutta, tasapainoa ja vatsalihaksia. Omat testini menivät onneksi hyvin :o). Sen jälkeen vuorossa oli vielä kaupungin vastaanotto ja vapaata yhdessäoloa kokoukseen osallistuvien ja paikallisten vihreiden kanssa.

Perjantaina pidimme koko päivän kokousta ja missäpä muualla kuin Tampellan alueella, Työväenmuseo Werstaassa. Kokouksessa käsittelimme talous- ja veropoliittisia linjauksiamme, ja hyväksyimme veroehdotuksemme budjettiriiheen. Muutenkin käsittelimme paljon tulevan budjettiriihen kysymyksiä. Budjettiriihi alkaa tänään torstaina, ja olen siellä yksi vihreiden edustajista.

***
Puhereferaatti 21.8.2008

LIIKUNNALLA JA YHTEISÖLLISYYDELLÄ LISÄÄ KANSANTERVEYTTÄ

Liikunta on tärkeää sekä fyysiselle että psyykkiselle terveydelle. Liikunnan puutteen kokonaisvaikutus kansanterveyteen on huomattavan suuri. Yhdysvalloissa on arvioitu, että liikunnan puute aiheuttaa lähes neljänneksen kaikista ehkäistävissä olevista kuolemista. Suomalaisten sairaalapalvelujen käyttö on 25-35 prosenttia vähäisempää fyysisesti aktiivisimmalla kolmanneksella verrattuna vähiten liikkuvaan kolmannekseen. Säännöllinen liikunta esimerkiksi alentaa sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta sekä vähentää riskiä sairastua aikuistyypin diabetekseen.

Kuntien tulisi kannustaa ihmisiä terveellisiin elämäntapoihin tekemällä terveelliset valinnat helpoksi. Kunnissa tulisi voida liikkua sujuvasti jalan ja pyörällä, ja kunnan tulisi tarjota monipuolisia liikuntamahdollisuuksia erilaisille ihmisryhmille. Hiihtoputkia rakennettaessa ei saisi unohtaa matalan kynnyksen harrastuspaikkoja. Turussa on esimerkiksi äskettäin kunnostettu kaunis ulkoilureitti Aurajoen varteen, ja reitistä on tullut heti hyvin suosittu.

Liikunta on hyväksi ihmismielelle. Liikunta esimerkiksi helpottaa depression ja ahdistuksen oireita sekä parantaa mielialaa. Erityisen hyväksi on, jos liikunta yhdistyy yhteisöllisyyteen. Voidaan esimerkiksi järjestää paikkoja, joissa ihmiset voivat vapaasti ryhmäytyä harrastamaan liikuntaa, oli se sitten sauvakävelyä, petankkia tai harrastusjalkapalloa. On luotava mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa ryhmässä ilman, että ensin täytyy kerätä kokonainen sählyjoukkue ja vuokrata sille harjoitteluvuoro koko vuodeksi. Turussa esimerkiksi on tehty pieniä jalkapallokenttiä, joille voi mennä koska tahansa potkimaan palloa.

Kuntiin rakennettavien liikuntatilojen pitää palvella mahdollisimman monia ihmisryhmiä. Esimerkiksi eräässä kunnassa lämmitettyä jalkapallokenttää käytetään jalkapalloilijoiden lisäksi myös ikäihmisten rollaattoriliikuntaan. Liikuntatoimien tulisi tarkkailla, miten varat kohdistuvat eri ihmisryhmille. Usein esimerkiksi tyttöjen ja naisten suosimat lajit jäävät miesten suosimien lajien varjoon. Harvemmin kunnat esimerkiksi rakentavat ratsastusmaneeseja kuin jääkiekkohalleja.

Kouluilla on merkittävä rooli lasten ja nuorten terveellisten ravinto- ja liikuntatottumusten muokkaamiseksi. Koululaisia voidaan innostaa omaehtoiseen liikuntaan järjestämällä välituntiliikuntapaikkoja ja monipuolista koululiikuntaa. Liikkuva ihminen tarvitsee terveellistä ravintoa. Kuntien tulee huolehtia niin kouluruoan kuin muunkin laitosruoan tasosta myös ruoan hinnan noustessa. Laitosruokailussa säästäminen voi tulla kalliiksi.