Raiskauskriisikeskus Tukinainen tuli tänään tutuksi Amnesty Internationalin järjestämässä keskustelutilaisuudessa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Läsnä oli monien järjestöjen edustajia, kuten esimerkiksi Naisten linjan, Väestöliiton, Ensi- ja turvakotien liiton, Rikosuhripäivystyksen, Tyttöjen Talon, Kirkkohallituksen ja Pro feministimiehien edustajat.

Otsikkona oli "Käsi kädessä kohti kunnallisvaaleja", ja puolueet olivat lähettäneet edustajansa. Meiltä vihreiltä oli lisäkseni Vihreiden naisten toiminnanjohtaja Sirpa Hertell. Hämmästykseni paikalla oli vain yksi toinen kansanedustaja, nimittäin Jukka Gustafsson. Hän piti puheenvuoron Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen kampanjan yhteyshenkilönä. Hän syötti pallon pitkälti hallitukselle ja etenkin ministereille Stefan Wallin ja Paula Risikko. Nyt odotellaan hallitukselta työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan äskettäin pyytämää selontekoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Tilaisuuden puheenjohtaja Pia Puu Oksanen Amnestyn Suomen osastolta sanoi, että kaikki kyllä puhuvat tästä teemasta tällä hetkellä, mutta nyt pitäisi laittaa tapahtumaan myös käytännössä kuntatasolla. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön eräässä ohjelmassa vaaditaan muun muassa  naisiin kohdistuvan väkivallan yhteyshenkilöä joka kuntaan. Valitettavasti kaikissa kunnissa ei tällaista yhteyshenkilöä ole tai tämä henkilö ei tiedä olevansa se henkilö...

Pirjo Pehkonen Suomen kansallisesta väkivaltaobservatoriosta keskustelutti puolueiden kannoista aiheesta. Vihreässä kunnassa ketään ei syrjitä, vallitsee mahdollisuuksien tasa-arvo, ja kunta kantaa vastuun sukupuolittuneen väkivallan ehkäisemisessä. Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ongelma eikä sukupuolittuneen väkivallan vähentäminen onnistu ilman eritystoimia. Tasa-arvokasvatusta täytyy suunnata erityisesti pojille ja nuorille miehille.

Puhuimme siitä, miten väkivaltainen maa Suomi on ja miten ennaltaehkäisyä tarvittaisiin. Puhuin tämän pahan kierteen katkaisemisesta kouluissa järjestettävillä keskusteluilla, joissa myös lapsille ja nuorille tarjottaisiin henkilökohtaista terapiaa, jos ja kun väkivaltaa kohdanneet ja nähneet siitä haluavat puhua. 190 000 lasta näkee vuosittain, kun heidän äitiään pahoinpidellään. Valitettavasti näitä käyttäytymismalleja ajaudutaan helposti toistamaan, mikäli tapahtuneesta ei saada kunnolla puhua ja sitä ei saada käsiteltyä.

Sain myös viemisinä terveisiä Tuija Braxille oikeusministeriöön: tarvittaisiin koulutusta lähisuhdeväkivaltaan kaikille poliisista syyttäjään ja tuomareihin, sillä ei ole tavatonta, että tuomioistuinten jäsenten asenteissa on ongelmia.