1927127.jpg


Olin keskiviikkona Tanssiteatteri ERI:n Baila Afrikassa eli afrikkalaisissa iltamissa. Ilta veti vertoja Afrikassa viettämilleni kyläjuhlille, vain nuotiotuli puuttui ;o). Upeaan iltaan kuului laulua ja lyömäsoittimia, tanssia ja tarinoita sekä herkullista ruokaa. Matti Kivekkään ottamassa kuvassa ovat Mikko Väärälä (vas.), Judith Sodji ja Noel Saizonou.

Illan tähtivieraana oli beniniläinen rumpuvirtuoosi, laulaja ja tanssija Noel Saizonou. ERIn tanssija-koreografi Tiina Lindfors oli tutustunut häneen vuonna 2005 ollessaan stipendiaattina Villa Karossa, joka on suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus Beninin Grand-Popossa. Villa Karon päämääränä on parantaa suomalaisten kulttuurivaikuttajien Afrikka-tietämystä sekä edistää yhteistyötä suomalaisten ja afrikkalaisten taiteilijoiden ja kulttuuritutkijoiden välillä. Myös kollegani Anni Sinnemäki oli Villa Karon stipendiaattina kirjoittamassa runoja samaan aikaan kuin Tiina Lindfors.

Toinen Afrikasta lähtöisin oleva vieras oli laulaja Judith Sodji. Laulun lisäksi näimme häneltä todella kaunista ja pehmeää afrikkalaista tanssia. Melkein afrikkalainen vieras oli myös "Maman Africa" eli Vivi-Ann Sjögren, joka on käynyt Beninissä useasti. Hän vastasi loistavasta afrikkalaistyylisestä illallisesta ja kertoi meille tarinoita Afrikasta. Neljäs vieras oli suomalainen perkussionisti Mikko Väärälä, joka yhdisti suomalaista soittoaan Saizonoun afrikkalaisiin rytmeihin. Tanssimassa olivat kaikki Erin tanssijat eli aikoinaan minullekin tanssia opettanut Eeva Soini, Tiina Lindfors, Lassi Sairela, Dmitri Pimonov, Aleksander Zilberman ja uudehko tanssija Hanna-Kaisa Rajala, jonka persoonallista tanssityyliä ihastelin jo kerran aiemminkin

Koko ilta oli ylipäätään yhdistelmä eri kulttuureista, beniniläis-saamelais-venäläis-suomalainen ilta, kun esiintyjien juuria katsotaan. Tarve ilmentää yhteistä rytmiä laulun, soiton ja tanssin avulla yhdistää eri kulttuureita. Luin juuri Tiede-lehdestä, että kuvia rytmissä liikkuvista ihmisistä on löydetty jo luolamaalauksista. Lehden mukaan yhdessä rytmin tahdissa tekeminen aiheuttaa ihmisille mielihyvää ja on luontaista. Esimerkiksi esityksen jälkeen taputukset löytävät nopeasti yhteisen rytmin ja yhdessä tanssiessa aika vierähtää hujahduksessa. Tämä tuli todettua tuollakin. Yleisöllä oli nimittäin mahdollisuus osallistua rumpujen soittoon ja tanssiin. Itse innostuin yhteisestä tanssista rumpurytmien tahdissa niin, että vasta tanssin jälkeen huomasin, että tuli tanssittua vähän enemmänkin kuin kunto olisi antanut myöden ;o).

Esityksiä on vielä jäljellä syys-lokakuussa, ja suosittelen iltaa lämpimästi, mikäli lippuja saa vielä!