Oli mukavaa nähdä otteita monesta eri Aurinkobaletin teoksesta, sillä en ole pitkään aikaan oikein raaskinut käydä missään heidän esityksessään lasteni takia. Kun muutenkin on pakko olla niin paljon poissa kotoa, niin oman huvini vuoksi en ole käynyt paljon missään moneen vuoteen.

Yllätysnumerona esitetty Kimppu sinisiä silmiä, olen kylläkin nähnyt 80-luvun alkupuolella, kun vielä kuvittelin että minustakin tulee tanssija... Silloin ahmin kaikkia esityksiä, joihin vain pääsin katsomaan. Sitten kun ymmärsin ettei minusta tulekaan tanssijaa, niin meni useampi vuosi niin, etten oikein nauttinut tanssi-esityksistä. Syy oli se, että olisin halunnut olla itse esiintymässä ja olin kateellinen niille jotka saivat tanssia. Nyt se aika on jo kauan sitten ohi ja lapsetkin hyväksyvät jo, että käyn joskus vain itseni takia katsomassa esityksiä. Eli ehkä tanssi, joka joskus oli elämäni ykkös-asia on taas palaamassa mukaan kuvioon? Olenhan nyt käynyt jopa ensimmäisellä Pilates-tunnillani...