Alla oleva kolumnini julkaistiin uusimmassa Painonvartijat-lehden numerossa 2/2008, joka ilmestyi helmikuun lopulla.

Elämänlaatua luomusta ja yhteisöllisyydestä

Odottaessani esikoistamme suurimpia huolenaiheitani oli, miten hän saisi terveellistä ruokaa säännöllisinä ruoka-aikoina. Olin nimittäin aika huono huolehtimaan omasta syömisestäni ja innostuessani jostain unohdin helposti lämpimän aterian tärkeyden. Suureksi onnekseni pelkoni eivät toteutuneet, vaan meillä on päinvastoin nykyään oikein hyvät ruokatottumukset. Tämä ei kuitenkaan ole minun ansiotani, vaan saan kiittää sukulaisiani, jotka asuvat lähellämme. Naapurissani asuva siskoni rakastaa ruoanlaittoa, ja perheemme onkin vuosia syönyt iltaisin hänen laittamaansa ruokaa. Hän ei suostu käyttämään mitään eineksiä ja tekee ranskanperunatkin itse. Viime aikoina tosin olemme harvemmin syöneet ranskanperunoita, sillä siskoni on liittynyt Painonvartijoihin, ja laihduttanut jo useita kiloja.

Siskoni myös pyörittää luomupiiriä, joten suurin osa perheemme käyttämistä raaka-aineista on luomua. Luomupiirin tuotevalikoima on kauppoja paljon laajempi ja hintakin on huokeampi, kun kaupan välityskulut eivät näy laskussa. Toivoisin, että kaikilla suomalaisilla olisi mahdollisuus tällaiseen ylellisyyteen, jossa tiivis vuorovaikutus tuottajien ja kuluttajien välillä lisää elämänlaatua. Erityisesti äitinä olen turvallisin mielin, koska luomuruoan suosimisen seurauksena torjunta-ainejäämät vähenevät ravinnosta ja juomavedestä. Haluan myös minimoida elintapojeni ympäristökuormitusta sekä tuotantoeläinten kärsimystä.

Parasta yhteisessä ruokahetkessämme on kuitenkin yhteisöllisyys. Ruokahetkeemme osallistuu peräti kolme sukupolvea. Vanha sanontakin kuuluu, että lasten kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Sitä parempi mitä enemmän lapsilla on erilaisia nais- ja miesesimerkkejä, joiden pohjalta rakentaa omaa identiteettiään. Ruokahetkemme on tilanne, jossa kaikki saavat kertoa päivän tapahtumista, jakaa iloja ja suruja. Helpottaa oloa, kun pahasta mielestä saa puhua vapaasti pelkäämättä nolatuksi tulemista. Erityisen vapauttavaa on jakaa päivän aikana tapahtuneet mokat luotetussa yhteisössä ja nauraa niille yhdessä.

Myös yhdessä liikkuminen lisää elämäniloa. Miehet ovat usein tässä paremmassa asemassa, sillä miehille on tarjolla paljon enemmän mahdollisuuksia yhteisliikuntaan. Meidän naisten täytyy käyttää vähän kekseliäisyyttä. Itse pelaan kerran viikossa leikkimielistä jalkapalloa poikani joukkueen pelaajien ja vanhempien kanssa. Samalla tutustun lapseni kavereihin ja heidän vanhempiinsa luontevalla tavalla. Sitten vanhempana toivon löytäväni mukavan kävelyporukan.

Tutkimuksissa on todettu, että onnellisuus lisää terveyttä ja korreloi pidemmän eliniän kanssa. Viime vuosina onkin tutkittu paljon sitä, mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Tutkimuksien yhteinen nimittäjä on, että tavara ei tee ihmisiä onnelliseksi, vaan toiset ihmiset. Siksi on nurinkurista, että ihmiset raatavat yhä pidempiä työpäiviä silloinkin, kun se ei ole taloudellisesti välttämätöntä. Monet olisivat onnellisempia, jos he työskentelisivät ja kuluttaisivat vähemmän, mutta vastapainoksi voisivat viettää enemmän aikaa läheisten kanssa.

Janina Andersson
Vihreä, pyöräilevä kansanedustaja ja nappulajalkapallohullu, joka rakastaa puhdasta vettä.