Jos olisit kehitysvammainen, miten haluaisit elää? Meillä kaikilla ihmisillä on samanlaisia tarpeita ja haluja. Maslowin tarvehierarkian mukaan ykköstarpeemme ovat hengissä pysymisen fyysiset minimiehdot, joiden tämän päivän Suomessa pitäisi olla kaikille itsestäänselvyyksiä. Seuraavan tason tarve on turvallisuuden tunteen saaminen. Yksin ja eristettynä tämä ei onnistu. Miltä tuntuisi, jos vaikka kehitysvammainen nuori muuttaisi yksin tavalliseen kerrostaloon asumaan, ja kaikki naapurit pitäisivät häntä kummajaisena, kun hän iloisesti haluaisi taputtaa naapuriansa selkään hississä?  Vihainen naapuri varmaankin helposti pelästyttäisi tämän nuoren, joka ei ole sisäistänyt meidän kirjoittamattomia sääntöjämme siitä, ettei iloa ja läheisyyttä sovi näyttää naapureille tai muillekaan vieraille ihmisille.

Vaikkei olisikaan kehitysvammainen, elämä yksin eristyksissä muista veisi aika monelta meistä nopeasti elämänhalun. Silloin ei enää olisi kysymyksessä turvallisuuden tarve, vaan seuraava taso, eli läheisyyden ja rakkauden tarve. Me haluamme tuntea yhteisöllisyyttä ainakin yhden mukavan ryhmän kanssa ja mieluiten myös rakkautta itse valitsemamme ihmisen kanssa. Tähän tasoon kuuluvat myös seksuaaliset tarpeemme, joiden totuttamiseen tarvitsemme myös yksityisyyttä. Jos kehitysvammainen asuu laitoksessa, jossa hänellä ei ole omaa huonetta, tämä ei välttämättä toteudu.

Myös arvostuksen tarve vaati tietyn tasoista integriteettiä ja kokemusta siitä, että muut kunnioittavat ihmisenä ja antavat tilaa. Tästä päädymmekin tarvehierarkian korkeimmalle tasolle, eli tarpeeseen toteuttaa itsensä, jossa kehitysvammainen usein nauttii paljon pienemmistä asioista kuin muut. Hän iloitsee voidessaan tehdä jotakin hyödyllistä ja panostaa täysillä rutiininomaisiinkin tehtäviin. Tämän takia yritysten kannattaa tehdä yhteistyötä kehitysvammaisten palveluja tarjoavien tahojen kanssa.

Jos olisin kehitysvammainen, niin luultavasti haluaisin asua aikuisten kehitysvammaisten ryhmäkodissa, jossa kodinomaisessa ympäristössä voisin sekä saada omaa rauhaa ja nauttia hauskasta yhdessäolosta että jopa tehdä oikeita töitä. Kehitysvammaisen elämää rajoittaa kyky itse huolehtia asioistaan, sekä yhteiskuntamme asettamat  rajat sopivalle käytökselle.  Tällä hetkellä valitettavasti taloudelliset syyt ja meidän kanssaihmisten tekemät valinnat estävät monia kehitysvammaisia kanssaihmisiämme elämästä täyttä elämää.