Tänään jouduin tekemään jotakin, mitä hallituspuolueen edustajan ei pitäisi joutua tekemään valiokunnassa: hävisin äänestyksen. Aiheena oli ilmailualan sisällyttäminen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään.

Lentoliikenteen vaikutus ilmastonmuutokseen on merkittävä ja kasvaa nopeasti sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Kioton sopimuksen vertailuvuodesta 1990 vuoteen 2004 lentoliikenteen päästöt kasvoivat 87% ja Eurocontrol arvioi lentopäästöjen edelleen kaksinkertaistuvan nykyisestä vuoteen 2020 mennessä. Lentoliikenteen ilmaston lämmittävä vaikutus on 2-4-kertainen verrattuna pelkkiin hiilidioksidipäästöihin. Tämä johtuu päästöjen erilaisista vaikutuksista korkealla ilmakehässä. Tämän lisäksi lentoliikenteen päästöjen ilmastovaikutusta lisäävät myös lentokoneiden aiheuttamat vesihöyryvanat ja cirruspilvet.

Talousvaliokunnan kaikki muut edustajat halusivat kuitenkin välttämättä lausua, ettei ilmaliikenteen päästökaupan laajentaminen koskemaan EU:n ulkopuolelle suuntautuvia ja sieltä EU:hun tulevia lentoja ole mahdollista, ennen kuin on saatu aikaan globaali ilmaliikenteen päästökauppaa koskeva sopimus. Päästökaupan aloittaminen pelkästään EU:n sisäisenä olisi taas heidän mielstään niin marginaalinen päästövähentäminen, että paras ratkaisu olisikin jatkaa neuvotteluja globaalin ratkaisun aikaansaamiseksi ja lykätä päästökaupan aloittaminen kokonaisuudessaan. Jäin täysin yksin valiokunnassa, kun kannatin valtioneuvoston(!) kantaa, ja esitin tämän mielestäni vastuuttoman kannan poistamista. Haluammeko todella toimia jarruna, kun EU:ssa yritetään kantaa vastuuta ja hidastaa ilmastonmuutosta?

Toiselle muutosehdotukselleni sain Mia-Petra Kumpula-Natrin kannatuksen, ja pääsimme niin äänestämään siitä, pitäisikö Suomen jarruttaa päästökaupan aloittamista alkamaan aikaisintaan vuoden 2013 alusta. Me siis hävisimme selvästi. Onneksi ympäristövaliokunta ja liikennevaliokunta ovat antaneet paremmat lasunnot. Eli ehkä suuri valiokunta sitten päätyy kannattamaan hallituksen itselleen ajattelemaa neuvottelupositiota. Historiankirjoihin sain nyt kuitenkin kerrottua, etten ollut mukana talousvaliokunnan jarruttamisyrityksessä. Onneksi hallitukseen voi kuitenkin ilmastopolitiikassa luottaa paremmin kuin energia-asioista päättävään valiokuntaan eduskunnassa.

Edellisessä väännössäni talousvaliokunnassa sain enemmän ymmärrystä hallituskumppaneiltani, kun väännettiin turpeen asemasta ilmastopolitiikassa. Minä puolustin hallitusohjelman mukaisesti tiedemaailman asemaa turpeen päästökerrointa arvioitaessa. Tässä väännössä kompromissi voitti. Mutta suurin pettymykseni oli Vasemmistoliiton edustajan kanta. Hän puolusti turpeen ympäristöystävällisyyttä tulisesti ja vastusti koko päästökauppaa! Ja minä kun luulin, että ilmastomuutoksen pysäyttäminen oli kaikkien mielestä tärkeää.