Tutustuin lauantaina Raunistulan rukoushuoneeseen, kun Maarian seurakunta oli pyytänyt minut itsenäisyyspuheen pitäjäksi Suomen 90-vuotis juhlan kunniaksi. Tansaniamatkani innostamana oli ilo puhua maastamme.

Vähän samoja aihepiirejä kosketin tänään Turun ammattikorkeakoulun artikkelikokoelman Työtä, tietoa ja tutkimusta tänään - innovaatiota tulevaan julkaisutilaisuudessa. Minulla oli ilo puhua yhtenä kirjoittajana. Tässä lyhyt tiivistelmä puheestani: Usein innovaatiolla ajatellaan sitä, että keksitään jokin vempain, jolle sitten yritetään miettiä käyttötarpeita. Mutta innovaatiot voivat olla myös esimerkiksi aineetonta pääomaa ja sosiaalisia innovaatioita. Jotta yhteiskunta rohkaisisi innovaatioihin tarvitaan innovaatioita tukevia järjestelmiä, luovuutta ruokkiva kulttuuri ja erilaistuvaa osaamista

Luovuudelle tärkeimmät lähtökohdat luovat hyvinvointivaltiomme tuottama korkeatasoinen koulutusjärjestelmä. Pieni valtio tarvitsee käyttöönsä kaikkien aivokapasiteetin. Tarvitaan panostuksia tutkimukseen ja kehitykseen erityisesti sellaisilla aloilla, joissa Suomella on erityinen potentiaali ja menestymisen mahdollisuudet.

Sitten tarvitaan luovuutta ruokkiva kulttuuri: hulluja ideoita, epäonnistumisen sallimista ja yhteisöllisyyttä. Kirjassaan Suomalainen unelma - innovaatioraportti Pekka Himanen analysoi Piilaakson menestyksen salaisuutta ja nostaa keskeiseksi ilmapiirin, joka sallii epäonnistumisen ja hullujenkin ideoiden esittämisen. Himanen muistuttaa, ettei esimerkiksi Piilaakso ole väestöltään suuri paikka, sillä loppujen lopuksi ratkaisevaa on luovien ihmisten rikastavan vuorovaikutuksen määrä. Himasen mukaan parhaat oppimistulokset saavutetaan, kun oppijat ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, ja me-hengestä. Himanen puhuukin rikastavasta yhteisöstä, jossa ihminen sekä saa objektiivisesti enemmän tuloksia aikaan, että kokee toimintansa mielekkäämmäksi ja nautittavammaksi. Tässä on tärkeintä reiluuden ja avoimuuden kulttuuri sekä mahdollisuus suoraan, rakentavaan palautteeseen.

Kolmanneksi siinä, missä Suomi ei voi kilpailla halvoilla hinnoilla ja suurilla tuotantomäärillä, tulee meidän kilpailla osaamisella, joka erottaa meitä muista. Lisäksi tulee etsiä ennakkoluulottomasti uudentyylisiä innovaatioita: sosiaalisia innovaatioita, kuten yleinen oppivelvollisuus ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet,  kulttuuri-innovaatioita tai ympäristöteknologiaan liittyviä innovaatioita. - Tästä esimerkkinä voisi olla luomutuotanto. Suomalainen maanviljely ei voi tasavertaisesti kilpailla eurooppalaisten jättitilojen kanssa, mutta kuitenkin esimerkiksi Etelä-Suomen sianlihantuotanto keskittyy yhä enemmän saastuttaviin teollisiin suursikaloihin, joiden rehu tuodaan ulkomailta. Sen sijaan luomu- ja lähiruoka voisi kilpailla laadulla määrän ja hinnan sijaan. Myös hallitusohjelman mukaan elintarvikealan tuottavuutta ja kilpailukykyä haetaan ympäristön- ja eläinsuojelun korkeasta tasosta.