762044.jpg

Musiikin lisäksi kesä-Porissa oli jo toinen Suomi Areena tapahtuma poliittisine keskusteluineen. Suomen Pankin vieraana sain osallistua kahteen intensiiviseen mini-seminaariin, joita Erkki Liikanen veti niin ammattimaisesti että lyhyeenkin aikaan saatiin mahtumaan paljon asiaa.

Ikääntymisen vaikutuksista rahoitusmarkkinoihin alusti m m Craig S. Hakkio Federal Reserve Bank of Kansas Citystä.

Odotetuin puhuja oli kuitenkin  Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claud Trichet, joka pohti miten euroalueen kasvumahdollisuuksia voitaisiin parantaa. Hän vertaili EU:ta ja USA:ta m m työn tuottavuuden lisäämisessä, pienyrittäjyyden mahdollisuuksissa ja yliopistojen rahoituksen suhteen. Professori Bengt Holmström (MIT) jatkoi näitä ajatuksia sillä, että vaikka EU:lla on aivan samat tekniset mahdollisuudet kuinUSA:lla, niin ihmisten luovuudessa ja uskossa itseensä EU häviää nyt USA:lle. Hän sanoi että me tarvitsisimme "empowermentia" eurooppalaisille. Tälle hyvälle sanalle on vaikeaa löytää käännöstä, mutta lähinnä on ehkä se että ihmisille tulisi antaa uusia mahdollisuuksia elämässä...

Näistä puheenvuoroista innostuneena kysyin sitten, jos ehkä yliopistomme ovat jo liiankin kanssa lisänneet työn tuottavuutta niin että opiskelijoita opettaa aivan liian pieni määrä opetushenkilökuntaa. Massaluennoilla ei synny aktiivista kommunikointia vaan passiivista vastaanottamista, jota jatketaan kirjoja yksin lukemalla. Mielestäni ihmisten kehittyminen vahvemmiksi vaatii keksustelemista pienemmissä ryhmissä.

Vieressäni istuva  Craig S. Hakkio sanoi kysymykseni jälkeen, että USA:ssa hänen lastensa luennoilla on 5-10 opiskelijaa kerralla, joten keskusteleminen on todella intensiivistä.

Trichet sanoi olevansa aivan samaa mieltä kanssani, mutta professori Matti Pohjola Helsingin kauppakorkeakoulusta vastasi ettei Suomessa ole hiljaisia opiskelijoita, sillä hänenkin 300 opiskelijan kokoinen ryhmänsä keksustelee aktiivisesti netissä jopa neljän aikaan aamulla. Tähän Holmström totesi, ettei mikään korvaa kasvokkain tapahtuvaa kommunikointia, jota hänen tiedekunnassan tapahtuu koko ajan kun opiskelijoilla on jotain sydämellään...

Tietenkin tässäkin on pitkälti kysymys rahasta, sillä hyvät luennoitsijat maksavat ja pienryhmissä opettaminen on kallista. Mutta jotenkin tämä kertoo myös asenteestamme siihen miten tärkeää ontodella kuunnella ja kohdata jokainen opiskelija tärkeänä ihmisenä jolla on tärkeitä ajatuksia. Jos pystyisimme antamaan usealle opiskelijalle jatkuvan kokemuksen tärkeänä osana tiedemaailmaa  eikä tulostavoitteena, niin meidän tulevaisuuden rakentajilla olisi paremmat eväät nostaa meidät taas korkeammalle. Sillä ihmisten mieli ja aivot ovat tärkein voimavaramme globaalisaation raassa kilpailussa.

Lisää hyviä huomoita Suomen teollisuuden näkövinkkelistä kilpailukykyymme sain myöhemmin Boliden Harjavalta oy:n toimitusjohtajalta Pekka Tuokkolalata yritysvierailullamme... Esimerkiksi VR:n heikko kilpailukyky rekkaliikenteeseen verrattuna oli hätkähdyttävää kuultavaa...