Tammikuun istuntotauko kuluu taas normaaliin tapaan ihmisten tapaamisiin Turussa ja erilaisiin seminaareihin, joihin ei muuten ehtisi. Viime päivinä olen osallistunut mm. talousseminaarin STX telakan tulevaisuudesta. Pääpuhujana oli Matti Vanhanen. Sitä ennen olin koko päivän kestävillä XLII Asianajajapäivillä lakivaliokunnan puheenjohtajan roolissa, jossa mm. tutustuin mukavaan asianajaja Arvelaan. Viime viikolla olin myös Nordean vastuullisen sijoittamisen seminaarissa Helsingissä ja kävin puhumassa Salon rotareille.

Olen Teollisuussijoituksen sijoitusneuvoston jäsen. Teollisuussijoitus on valtion pääomasijoitusyhtiö, joka edistää pääomasijoitustoiminnan keinoin suomalaista yritystoimintaa, työllisyyttä ja talouden kasvua. Itse olen täällä ajanut esimerkiksi aalto- ja tuulienergian yrityksiimme sijoittamista. Nordean vastuullisen sijoittamisen seminaari oli siksikin kiinnostava. Siellä oli puhujana Sasja Beslik Ruotsista. Hän toimii johtajana Nordean sijoitustusten ESG-analyysien (Environmental, Socian and Governance) parissa ja on YK:n ympäristöohjelman (UNEP) Finance Initiative's Water Work Groupin puheenjohtaja.  Hänet rankattiin Ruotsin parhaaksi ESG-analyytikoksi vuonna 2008.

Sijoituskohteiden vastuullisuutta pohdittaessa aluksi oli eettinen sijoittaminen, sitten alettiin huomioida myös sosiaalisia vaikutuksia ja myös ympäristövaikutuksia. YK on kehittänyt vastuullisen sijoittamisen periaatteet (Principles for Responsible Investment). Siinä missä eettisellä sijoittamisella aluksi tarkoitettiin sitä, että ei haluttu sijoittaa yrityksiin, joiden tuotteita ovat esimerkiksi alkoholi, tupakka tai aseet, niin nyt halutaan jo vaikuttaa tulevaisuuteen sijoittamalla. Miten varmistaa, ettei omilla sijoituksilla ainakaan lisää ilmastonmuutosta? Nyt hiilidioksidijalanjälkiä lasketaan jo sijoituksillekin. Nyt ei enää vältellä huonoja yhtiöitä vaan etsitään hyviä.

Vastuulliset sijoitukset voittavat usein ajan mittaan myös vähemmän vastuulliset, koska vältetään esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja huonon hallinnon aiheuttamien skandaalien riskit. Esimerkiksi Al Gore perusti sijoitusrahaston, joka ei sijoita öljy- ja hiiliyhtiöihin, koska tällaiset yhtiöt eivät ole tulevaisuuden yhtiöitä. Mutta pääideana ei ole välttää tiettyjä yhtiöitä vaan alusta alkaen valita oikeita. Yritysten riskiherkin alue ei ole taloudessa vaan eettisissä heikkouksissa, kuten on nähty esimerkiksi Enronilla. Pitää valita yhtiöitä, jotka haluavat kantaa vastuunsa, ja sijoittajien pitää seurata ja sitoutua aktiivisesti niihin yrityksiin, joihin he sijoittavat.

Pohjoismaiset suuret sijoittajat ovat jo nyt aktiivisia ja ottavat yhteyttä sijoittamiinsa yhtiöihin, jos heitä huolestuttaa jokin niiden toiminnassa. Esimerkiksi Norjassa iso sijoitusfirma päätti lopettaa täysin tupakkaan sijoittaminen, ja tämä tulee varmasti vaikuttamaan muidenkin sijoitusyhtiöiden strategioihin. Nyt pitää kysyä, missä rahamme ovat sitten, kun maailma ei enää käytä öljyä?

Jos kierrätän ja ajan Priuksella, mutta eläkerahani ovat sijoitettuja intialaiseen hiiliteollisuuteen, niin eikö tässä ole ristiriitaa? Jos Ruotsissa nyt pohditaan siirtymistä laajasti vastuulliseen sijoittamiseen, niin tämä trendi tulee vähitellen tänne meillekin. Keskustelussa otin esimerkiksi hyväntekeväisyysarpajaiset. Moni meistä haluaa antaa jotakin hyväntekeväisyyteen ja samalla voittaa arpajaisissa. Jos samalla satsaa rahansa parempaan tulevaisuuteen, ja ehkä myös sitä kautta saa tuottoja itselleen, niin lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Totesin myös, että jos haluaa olla ensimmäisten eikä viimeisten kanssa siirtymässä uudenlaisiin sijoituksiin, niin se pitää tehdä nyt. Kohta hinnoissa näkyy, mitkä ovat jo eilisen ja mitkä huomisen sijoittajan unelmakohteita.