<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Suomen eduskunnassa opposition vahvin mielenilmaisu on välikysymys, jolla yritetään kaataa hallitus sen epäonnistuttua jossakin tietyssä asiassa. Välikysymys on valitettavasti hieman menettänyt tehoaan, kun sitä on käytetty vähän liian usein.

Vihreä eduskuntaryhmä on tehnyt vain kaksi välikysymystä tällä vaalikaudella. Ensimmäinen tehtiin minun nimissäni hallituksen epäonnistumisesta joukkoliikenteen edistämisessä ja toinen puheenjohtajamme Tarja Cronbergin nimissä hallituksen saamattomuudesta lapsiperheiden köyhyyden pysäyttämisessä.

 

Liikenneministeri Susanna Huovinen (sdp) on puhunut paljon ja kauniisti esimerkiksi tarpeesta lisätä joukkoliikenteen tukea ja pohjoisen yö-junien pelastamisesta, mutta mitään ei ole oikeasti tapahtunut. Päinvastoin joukkoliikenteen kilpailukyky on heikentynyt koko ajan.

 

Nyt viimeksi ministeri otti esiin tarpeen aloittaa junien henkilöliikenne uudestaan Uudestakaupungista Turkuun helpottamaan työntekijöiden siirtymistä Turun telakalle. Nyt todella toivon, että saamme muutakin kuin kauniita sanoja tällä kertaa. Asialla alkaa olla jo aika kiire, sillä nykyinen hallitus ei istu enää monta kuukautta.

Muistan hyvin viimeisen henkilöjunanmatkan Turun ja Uudenkaupungin välillä ja istuisin mielelläni ensimmäisessä vuorossa kun juna taas alkaa kulkea…

 

Ilmastonmuutoksen edetessä ensimmäinen välikysymyksemme koko ajan tulee tärkeämmäksi, mutta hallitus ei valitettavasti näytä välittävän siitä.  Toinen välikysymyksemme koski siis kasvavaa eriarvoistumista maassamme. Köyhyysrajan alapuolella elävien lapsiperheiden suuri määrä on todellinen häpeä maassamme, joka on nyt rikkaampi kuin koskaan ennen sitten sotien.

 

1990-luvun puolivälissä tehtyihin lamaleikkauksiin, me vihreät saimme lievennettyä lapsiperheille kohdistettuja leikkauksia 130 miljoonalla eurolla. On mielenkiintoista, kuinka tämä tekomme aina jaksetaan tunnustaa, mutta esittää se väärinpäin syyttäen meitä muihin ryhmiin kohdistuneista leikkauksista. Ei koskaan sen todellisessa muodossa. Vihreät pelastivat lapsiperheille 130 miljoonaa euroa vuodessa! Ja lisäksi saimme uuden päivähoitolain.

Lama voitettiin kansainvälisestikin arvioiden nopeasti, mutta laman seurauksia ei. Lipposen toisen hallituksen puolenvälin paikkeilla, siis yli viisi vuotta sitten, vihreät näkivät, että etenkin köyhimmät lapsiperheet ovat vaarassa syrjäytyä todella kohtalokkaasti. Ministeri Soininvaaran johdolla vuonna 2002 tehty lapsipoliittinen selonteko osoitti, että ongelmat olivat ylivoimaisesti suurimpia pienten lasten perheissä ja yksinhuoltajaperheissä. Siitä lähtien vihreät ovat vaatineet, että valtion talouden liikkumavara on suunnattava juuri heikoimmassa asemassa oleville. Vaan toisin on käynyt.

Vaikka valtiontalous oli ja on hyvällä tolalla, lapsiperheille on annettu lähinnä symbolisia eleitä. Samaan aikaan hallitus on poistanut esimerkiksi kokonaan varallisuusveron.

Kenellekään ei tässä vaiheessa voi tulla yllätyksenä, mitä tästä on seurannut. Suomeen on syntynyt lasten ja nuorten luokkayhteiskunta, jossa lapsilla ja nuorilla ei enää ole yhtäläisiä mahdollisuuksia kasvaa ja käydä koulua, harrastaa tahi löytää paikkaansa työelämässä ja yhteiskunnassa.

Nyt tarvittaisiin sosiaalista ilmastonmuutosta maassamme.