Olen viettänyt kaksi päivää eli 15.-16.5. Centrum-Balticumin järjestämässä Kansallinen Itämeri-foorumissa. Ensimmäisen päivänä jakauduimme kuuteen eri työryhmään, joita kaikkia yhtä lukuun ottamatta johtivat miehet. Valitsin itse sen ainoan naisen johtaman ryhmän eli Anita Mäkisen  (WWF) vetämän Ympäristöfoorumin.

Illalla Foorumin avajaisissa puhui presidenttimme Tarja Halonen, joka niin ikään oli ainoa naispuhuja foorumin kuudesta esitelmöijästä. Eli nais/mies-suhde koko foorumin järjestelyissä oli kaiken kaikkiaan 1/6. Mainitsin aiheesta myös foorumin puheenjohtaja Esko Antolalle, joka ei selvästi halunnut pohtia asiaa tästä näkövinkkelistä.

Ympäristöfoorumissa oli todella värikäs keskustelu, josta yritimme lopuksi koostaa toimenpiteiden top 10 -listan. Ryhmän raportoija Salla Alanen Saaristomeren suojelurahastosta laittoi niskaani aika paljon paineita päättämällä foorumille antamansa raportin toteamukseen, että minun pitää hoitaa tämän listan toteutus eduskunnassa. Liitän tämän listan tähän blogiin heti, kun saan sen sähköpostitse.

Koko foorumi kuunteli näiden raportoijen lisäksi myös luennoitsijoita, joista mielenkiintoisin oli mielestäni Ilkka Herlin, Baltic Sea Action Groupin hallituksen puheenjohtaja. Hän kertoi, että Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n tutkimuksen mukaan Itämeren pelastaminen on ihmisten mielestä se ulkopolitiikan alue, jota pitäisi eniten tehostaa. Analyysissään hän toi esille jatkumon, jonka myös Anita Mäkinen toi esille edellisenä päivänä: tutkimus - päätöksenteko - rahoitus -toimeenpano. Tällä hetkellä näiden välinen ymmärrys ja yhteistyö ei toimi niin kuin pitäisi, vaan niiden välillä on kitkaa.

Herlinin esittämiä hot spotteja Itämeren ympärillä olivat:
- Puolan, Baltian maiden ja Suomen maatalous
-Puolan ja Baltian maiden kaupunkien jätevedet, joiden kohdalla EU:n siirtymäaika menee umpeen vasta vuonna 2015
-Kaliningradin jätevedet
-Laivojen päästö
-Huviveneily
-Kalastus
-Öljykuljetusten turvallisuus
-Ongelmajätteiden hallinta Baltiassa ja Venäjällä
-Pietarin jätevedet
-Teollinen eläintuotanto, joka on kasvava ongelma Pietarin ympäristössä. Tämän ongelman ratkaisuun kuuluu lannan hyödyntäminen energiatuotannossa, ravinteiden talteenotto ja päästökauppa. Pietarin jäteveden kokoinen ongelma Itämerelle.

Pietarin alueella on 18 suurkanalaa, joissa on yhteensä yli 20 miljoonaa lintua- Lisäksi on myös paljon sikoja ja nautoja. Lannan käsittely on heikkoa. Lannan määrä on liian suuri levitettäväksi lähialueiden pelloille. Maltillinen arvio on, että täällä tuotetaan 7632 tonnia typpeä ja 2214 tonnia fosforia, joista 20-50% päätyy mereen.

Herlin mainitsi myös lyhyesti pohjasedimenttien ilmastuksen (hapetus), jota hänen mielestän tulisi tutkia, sillä  tekniikan hyöty/haitta-suhde Itämerellä on vielä erittäin epävarma. Omassa työryhmässäni oli tästä ratkaisumallista erittäin innostunut osallistuja, Matti Lappalainen, joka ymmärtääkseni omistaa tähän tekniikkaan erikoistuneen yrityksen. Tähän asti tekniikkaa on käytetty järvien elvyttämiseen.

Ainoa heikko kohta Herliinin esityksessä oli, että hän väheksyi Suomen maatalouden päästöjen merkitystä tuomalla esiin ainoastaan sen, että se edustaa 4% koko Suomenlahden päästöistä. Saaristomeren tilannehan on ihan toinen, ja siinä omat päästömme ovat merkittävimmät.

Kysyin pitäisikö EU:n Itämeristrategiassa ehdottaa, että EU:n maatalouden ympäristötukea eriytettäisiin Itämeren alueen osalta ja raha ohjattaisiin sinne, missä se parhaiten vähentäisi ravinnepäästöjä mereen, eli etenkin rannikon kalteville maille. Tätä ajatusta Herlin kannatti ja sanoi, että meidän pitää palata vanhaan kierto-ajatteluun, jossa lanta käytetään oikealla tavalla hyväksi eikä anneta valua vesistöön.

Tämä jäikin koko Foorumin toisen päivän melkein ainoaksi keskusteluksi. Lisäkseni vain kolme muuta puheenvuoroa pidettiin yleisöstä. Tämä johtui varmaan siitä, että keskustelu avattiin kunnolla vasta noin viiden tunnin kuuntelemisen jälkeen, jolloin nälkä hiljensi varmaan monia yleisössä. Kuuntelimme siis pitkiä luentoja, mutta emme käyneet mitään debattia, vaikka yleisö oli täynnä hyviä asiantuntjoita. Käteen jäi kuitenkin jonkun verran uusia asioita, kuten EU:n Itämeri-strategian huono kotimainen valmistelu ja Pietarin kanankakan jättiongelma. Eli tekemistä on ja Kansallinen Itämeri-foorumi jätti sellaisen tunteen, että konkretiaa tarvitaan nyt. Edelleen agendalla ovat samat asia, joita opiskelin 90-luvun alussa, ja lisäksi on ilmennyt uusiakin ongelmia.