Eilen maanantaina ei ole mielestäni ollut yhtä hyviä keskusteluja kuin avajaispäivänä sunnuntaina. Parasta antia oli ruotsalaisen kollegani lausuma lyhyt runo yhteispohjoismaisessa tapaamisessamme: "Coexistence or no existence". Runon viesti oli, että rinnakkaiselo on ainoa mahdollisuus hyvään elämään. Tämä runo pohjustikin hyvin useita päivän keskusteluja.

Ilmapiiri kiristyi jonkin verran kokoushuoneessa, kun äänestimme ottaaksemme ylimääräisen aiheen agendalle. Egyptin, Iranin, Etelä Afrikan ja Kreikan yhdistettyjen ehdotuksien pohjalta päätimme ottaa esityslistalle laajan aiheen Palestiinan itsemääräämisoikeudesta, Gazan alueen saarron lopettamisesta sekä palestiinalaisen valtion synnyttämisestä rauhan prosessin kautta. Kreikan pyynnöstä tähän lisättiin myös ympäristönäkökulma. Israel esitti aiheen ottamisen hylkäämistä. Me suomalaiset äänestimme aiheen puolesta. Aiheen hyväksymiseksi 2/3 äänillä olisi riittänyt 800 ääntä, ja ääniä oli pitkälti yli 1000. Aihe siis otetaan keskusteluun ja siitä tehdään kannanotto. Kokouksen pääaihe on "Pushing back the frontiers of powerty" eli köyhyys, joka on todella polttava ongelma tässä maanosassa.

Kävin pitkät keskustelut kolmen eteläafrikkalaisen naisen kanssa. Pisin keskustelu oli hotellissamme työskentelevän naisen kanssa. Hän kertoi todella avoimesti, kuinka hänestä sekä presidentti Thabo Mbeki että oletettavasti tuleva presidentti Jacob Zuma ovat huonoja johtajia tälle maalle. Hän kertoi kauheita juttuja Zumasta, ja miten hänen kannattajansa jumaloivat häntä kaikesta huolimatta. Jopa Zuman raiskausoikeudenkäynnin aikana naisilla oli t-paitoja, joissa luki "Rape me if that's what it takes to become your woman".

Zuman kunniaksi hän kuitenkin kertoi, että tämä on myös osannut rakentaa rauhaa pahoissa ristiriitatilanteissa, joihin ei kukaan muu ole halunnut mennä mennä. Kun kysyin olisiko naispuhemies parempi johtaja tälle maalle, niin hän vastasi kyllä. Lisäksi täällä kuulemma on monta pidettyä miestäkin ANC:ssä, mutta he ovat mieluummin tienaavat miljoonia liike-elämässä kuin pyrkivät presidentiksi. Jos kuulin oikein, niin oppositiopuolue AND:n naisjohtaja on oikein hyvä. Mutta hänen suurin vikansa on, että hän on valkoinen, eikä täällä oikein luoteta valkoisiin. 

Juttelin myös täällä vuodesta 1994 eduskunnassa istuneen naiskansanedustajan kanssa. Puhuimme erityisesti avioliitoista. Täällä on ollut tapana, että rikas mies osoittaa varallisuuttaan ottamalla useita vaimoja. Kullakin vaimolla pitää olla oma asunto ja heitä pitää kohdella taloudellisesti tasavertaisesti. Puhuimme esimerkiksi Jacob Zumasta, jolla on useita vaimoja. Edustajan mukaan miesten tapa ottaa monta vaimoa, vaikkakin ainakin ennen vanhaan vanhan vaimon suostumuksella, on nyt vähitellen poisumassa. Hän ei esimerkiksi uskonut omien poikiensa haluavan enempää kuin yhden vaimon. Naisedustaja itse oli eronnut, koska hän halusi omaa vapautta, ja hän on yksin kasvattanut neljä poikaa. Hänellä on uusi miesystävä, mutta hän ei aio mennä uudelleen naimisiin. Avioerot ovatkin täällä nykyään erittäin yleisiä. Se on naisten tapa hakea itselleen vapautta tässä yhteiskunnassa.

1467920.jpg

Ilta loppui hauskaan afrikkalaiseen tanssimiseen naisten omissa iltamissa (pahoittelen huonoa kuvaa...). Naispuhemiehen kanssa jammasimme oikein kunnolla, mutta suurin osa edustajista halusi mahdollisimman aikaisin nukkumaan, joten järjestäjien pettymykseksi ilta loppui nopeasti.