Ohessa Reetta Aholan kirjoittama juttu uusimpaan Kasvatus ja koti -lehteen (2/2007):

Eduskunnan lapsen puolesta -ryhmän Janina Andersson:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tukiverkosto lapsiperheen suojamuuri

 

Jokainen lapsiperhe tarvitsee tukiverkoston, korostaa kansanedustaja

Janina Andersson. Jaettaessa surut puolittuvat, ilot moninkertaistuvat. Eduskunnan lapsen puolesta -ryhmä pyrkii olemaan kanava, jota kautta lapsen tarpeet tulisivat paremmin kuuluviin.

 

Suomalaislasten yhä kasvava eriarvoistuminen huolestuttaa vihreiden

kansanedustaja Janina Anderssonia.

- Osa lapsista voi todella hyvin, osalla elämäntilanne on

varhaislapsuudesta saakka epätoivoinen.

Yksinhuoltajat venyttävät äärirajoille sekä voimia että euroja

selviytyäkseen arkipäivästä, mutta köyhyys ei ole ainut syy lapsiperheiden pahaan oloon. Rahan ja menestyksen perässä juokseminen tuo sekin mukanaan pahoinvointia.

 

Suorituspaineissa hukkuu lapsen paras ja vauhtisokeus estää näkemästä, mitä ihminen todella tarvitsee. Vielä ja vielä voisin senkin ja senkin saavuttaa!

 

Suorituspaineet ovat rantautuneet myös lasten harrastuksiin, kymmenen

tikkua laudalla -leikit eivät enää ole mitään, lapsillakin on oltava

kalliit ja kiiltävät, kauniit ja rohkeat harrastukset.

Talouskasvu on Anderssonin mielestä lapsen kannalta kaksipiippuinen juttu.

Noususuhdanteessa erityisesti asuntojen hinnat nousevat, asuntovelkaiset - hyvin usein  lapsiperheet - joutuvat painamaan pitkää päivää veloistaan selvitäkseen.

 

- Lapset aistivat, mikäli vanhemmat eivät syystä tai toisesta pysty

rentoutumaan ja nauttimaan heidän kanssaan elämästä.

 

Tehokas työntekijä ehtii nopeasti kotiin

 

Janina Anderssonin mielestä kunnille tulisi taata resursseja järjestää nykyistä huomattavasti enemmän perheiden arkea helpottavaa kotipalvelua.

- Hallituksessa on nyt paljon pienten lasten vanhempia ja

hallitusohjelmassa lapsiperheet saavat paljon huomiota, esimerkiksi

yksinhuoltajatukeen ja kotihoidontukeen on luvassa korotus.

Toivottavasti lupaukset heijastuvat myös asenneilmapiiriin ja tulevat

konkreettisesti arjessakin helpottamaan lapsiperheiden asemaa,

hallituspuolueen kansanedustaja sanoo.

 

Janina Andersson näkee osa-aikatyön lapsiperheiden yhtenä mahdollisuutena. Miten osa-aikapalkalla selviää korkean hintatason Suomessa?

- Perustulo olisi ihanteellinen ratkaisu, se helpottaisi valintoja.

Arvomaailmankin täytyy muuttua. Otsa hiessä pitkiä työpäiviä painavia on kautta historian Suomessa ihailtu, kodille aikaa antavia kyräilty alta kulmain laiskoiksi.

Anderssonin mukaan työpaikalla iltamyöhään kukkiva ei olekaan se tehokkain.

Tehokas  keskittyy ja tekee työnsä nopeasti, eikä jää kupeksimaan

työpaikalle näytösmielessä: minä se olen aina töissä!

 

Kiitollinen suomenruotsalaisten yhteisöllisyydestä

 

Ennen vanhaan naapurit poikkesivat käskemättä toisensa luo,

kahvikupposen äärellä jaettiin ilot ja surut.

Toisin on nyt, samalla ovat kadonneet jaksamista helpottavat tukiverkostot. Monet nuoret perheet ovat muuttaneet koulutuksen ja työn perässä kauas kotikonnuilta, arjesta on selvittävä tyystin omin voimin, kun mummut ja papat ovat satojen kilometrien päässä.

 

- Ihmiselle on monin tavoin hoitavaa, että pystyy jakamaan oman kohtalonsa samassa elämäntilanteessa olevien ihmisen kanssa, huomaa, ettei olekaan ypöyksin ilojensa eikä etenkään suurten vaikeuksiensa kanssa.

Andersson on kiitollinen ja ylpeä suomenruotsalaisten yhteisöllisyydestä, josta hän on saanut ikänsä nauttia. Tutkimusten mukaan suomenruotsalaiset elävät pidempään ja terveempinä kuin suomenkielinen väestö, selitystä on haettu juuri yhteisöllisyydestä.

 

36-vuotiaan Janina Anderssonin perhe, hän, miehensä muusikko,

lastentarhanopettaja Kim Engblom sekä heidän kaksi poikaansa, 12-vuotias Alec ja 7-vuotias Aron kokoontuvat joka ilta puoli seitsemältä Janinan isän perheen luokse Janinan sisaren tekemälle päivälliselle.

Tarjolla on sisaren luomupiiristä hankkimista tuoreista raaka-aineista valmistamaa kasvisvoittoista ruokaa sekä kiireetöntä yhdessäoloa ja keskustelua, eli soppaa ja sielunhoitoa!

 

Hyvänä esimerkkinä hän mainitsee myös päiväkotien vanhemmille sekä

vanhemmille ja lapsille perustamat vertaistukiryhmät, esimerkkinä oman lapsensa päiväkodin parisuhteenhoitokoulun Mää ja mun muija.

- Olennaista tällaisissa ryhmissä on, että ne ovat rentoja ja mutkattomia, että kaikilla kynnys tulla mukaan on mahdollisimman matalalla.

 

Äitikin saa mokata

 

Esikoista odottaessaan Janina Andersson ja hänen miehensä ajattelivat, että heistä tulee identtiset vanhemmat, ei ole erikseen äidin ja isän roolia. Toisin kävi tosielämässä, ei tullutkaan kahta kanaemoa.

- Minä olin huomattavasti innostuneempi hoivaamisesta, palloa sen sijaan en lainkaan jaksanut potkia samassa määrin kuin mieheni!

Lapsilleen Janina ja Kim haluavat joka päivä fyysisesti ja suullisesti osoittaa, että heitä rakastetaan. Koko ajan ei yritetä olla varpaillaan, äiti ja isä samoin kuin lapsetkin saavat mokata, koska sehän kuuluu elämään. Olennaista on, että mokat pyydetään ja annetaan anteeksi.

- Tärkeää on mielestäni sanoa ääneen omat mokat, se on vapauttavaa,

äärimmäisen vapauttavaa on myös oppia nauramaan itselleen.

Äitiyden myötä Janina Andersson on huomannut pinnansa pidentyneen, lisäksi sallivuus itseään kohtaan on kasvanut, toisaalta myös tekemisen tehokkuus.

 

Nykyään perheelliselle sopiva päivätyö

 

Tuoreena kansanedustajana Janina Andersson nousi kaksitoista vuotta

sitten jymyotsikoihin - vauvan imettämisellä.

- En tajunnut, että imettäminen olisi tabu. Meillä vihreissä on ollut

poliittisissa tilaisuuksissa aina vauvoja mukana, aina joku imettää, eikä siitä pidetä sen suurempaa meteliä.

Ensimmäisenä työpäivänään ensimmäisen kauden kansanedustaja Anderssonilla ei ollut omaa työhuonetta, kainalossa tuhisevalla vauvalla oli kuitenkin säännöllisin väliajoin nälkä.

Vauva söi ja kansa kohisi.

- Isoäidilleni sattui hauska tapaus asian tiimoilla. Taksikuski oli

ruvennut hänelle imettämistäni päivittelemään, siihen isoäitini oli

napakasti sanonut: Janina on minun lapsenlapseni, älkää häntä haukkuko!

Tätä nykyä vauvanhoito ei eduskunnassa enää aiheuta suurta haloota,

yleensäkin ajankäytössä huomioidaan entistä paremmin perheiden tarpeet.

- Esimerkiksi äänestykset tapahtuvat päiväsaikaan eli nykyään eduskunnassa on mahdollista työskennellä kuin missä tahansa työpaikassa.

Neuvotteluissa ei niissäkään kukita yömyöhään, kulttuuri myös miesten

keskuudessa on muuttunut.

- Nuoret isät haluavat olla toivottamassa lapsilleen hyvää yötä.

Janina Andersson itse hyppää joka työpäivän päätteeksi illan suussa junaan ja hurauttaa kotiinsa Turkuun.

- On äärettömän tervettä huomata, että vaikka juuri oli suunnattoman

tärkeässä neuvottelussa ja tunsi pyörittävänsä koko maailman kampea, niin neuvotteluhuoneen ulkopuolella maailma pyörii sittenkin, ja täysin ilman minua!

Havainto ja sen tunnustaminen auttaa Anderssonin mielestä myös siinä, ettei valta pääse sokaisemaan.

 

Kuusivuotias kaavakävelyllä

 

Nykyaika arvostaa perhearvoja, samalla kuitenkin lapsuus lyhenee: alle kymmenvuotiaat seurustelevat, käyttävät päihteitä, katsovat seksiä ja väkivaltaa, pukeutuvat napapaitoihin.

Lapsuuden lyheneminen surettaa kansanedustaja Janina Anderssonia.

- Lapsuuden latenssiaika on hienoa aikaa, sääli, että nyky-yhteiskuntamme nakertaa sitä. Kehitys on yhteiskunnan kannalta monin tavoin vaarallista, onhan huoleton, leikkiin keskittyvä latenssiaika merkittävä luovuutta kehittävä ikävaihe.

Toisaalta taas nykyaika kuuntelee huomattavasti enemmän lasta kuin

esimerkiksi aika 30 vuotta sitten.

- Esimerkiksi meillä Turussa lapset saavat sanoa mielipiteensä

kaavoituksesta, nuorimmaisemme oli 6-vuotias, kun kaupunki tässä taannoin kutsui hänet kaavakävelylle, muita meidän perheestämme ei kaavakävelylle kutsuttukaan! kansanedustaja nauraa.

 

Kanava lapsen äänelle

 

Janina Andersson on ollut alusta saakka mukana vuonna 2000 perustetussa Eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmässä. Maalisvaalien 2007 jälkeen ryhmä ei ole vielä järjestäytynyt.

Lapsen puolesta ryhmän tarkoitus on toimia kanavana eri lapsijärjestöjen ja päätöksentekijöiden välillä; että lapsen tarpeet ja ongelmat tulisivat paremmin kuuluviin. Ryhmään kuuluu kansanedustajia yli puoluerajojen.

Merkittävin Lapsen puolesta -ryhmän saavutus on lapsiasiavaltuutetun viran perustaminen. Laki lapsiasiavaltuutetusta tuli voimaan syyskuussa 2005. Valtuutettu, Maria Kaisa Aula, aloitti toimintansa samana päivänä. Viina puhuttaa suuresti myös Lapsen puolesta -ryhmää. Suomalaiset juovat tätä nykyä lähes 11 litraa 100-prosenttista alkoholia asukasta kohti, luku vastaa yhtä koskenkorvapulloa viikossa. Vuonna 1965 absoluuttista alkoholia asukasta kohti juotiin kaksi litraa. Vuodesta 2003 alkoholin kulutus on noussut 13 prosenttia. Vuonna 2004 väkevien viinojen veroa laskettiin 44

prosenttia. Paineita veronalennukselle toi alkoholin vapaa tuonti sekä ennen kaikkea Viron EU-jäsenyys.

Alkoholinkäytön raju kasvu heijastuu monin tavoin yhteiskuntaan, eritoten lapsiin ja lapsiperheisiin.Tätä nykyä eduskunnassa ollaan yli puoluerajojen vahvasti sitä mieltä, että tuli tehtyä huono päätös, kun viinaveroa alennettiin.

Vuosittain Suomessa syntyy noin tuhat lasta, jotka kärsivät äidin raskauden aikaisen alkoholinkäytön aiheuttamista vakavista terveyshaitoista. Alkoholin vaurioittamat lapset joutuvat lopun elämäänsä turvautumaan yhteiskunnan tukitoimenpiteisiin.

 

Tulisiko päihdeäitejä pakkohoitaa?

- Jonkinasteinen pakkohoito olisi paikallaan, vallankin sellaisissa

tapauksissa, jos äiti on aloittanut hoidon, ettei hyvä päätös katkeaisi repsahdukseen.

 

Ajattelumallit uusiksi

 

Oli kysymys sitten lapsen tai vanhempien ongelmista, Janina Andersson

korostaa varhaisen puuttumisen tärkeyttä. Se edellyttää uutta

ajattelumallia myös terveydenhuollossamme.

- Medikalisaation myötä äitys- ja lapsenneuvoloissakin suorittamisesta on tullut pääasia, synnytys ja lapsen kasvu täytyy tapahtua kaavan mukaisesti, henkisestä hyvinvoinnista toki myös kysytään, mutta rasti ruutuun -periaatteella.

Ihmisen kasvu ja kasvattaminen ovat syvästi inhimillisiä, ne vaativat Anderssonin mukaan onnistuakseen ennen kaikkea kiireetöntä pohdintaa ja pieniä arjen kädenojennuksia.

- Teoriapuolella Suomessa ollaan kehityspsykologisessa tietämyksessä

vahvoilla, arkeen tietoa ei valitettavasti osatakaan sitten niin hyvin soveltaa.