Minussa on viime vuosina tapahtunut kummallinen muutos – en enää kaipaa matkustamista ulkomaille.  Etenkin kesäisin Turku ja lähialueet riittävät mainiosti. Matkustamisen nautinto on paljon kiinni turistiasenteesta ja viimeiset kymmenen vuotta olenkin yrittänyt leikkiä turistia joka päivä, tutuissa ympyröissä. Tänäkin aamuna kävelin töihin hymyillen ja katselin turistin silmin kauniita kulttuurimaisemia.  Suurkiitos Seppo Lohtajalle, joka on istuttanut meidän kaikkien iloksemme huikean määrän tulppaaneja joenrinteeseen. Aura-joen rannassa seistessä en kaipaa yhtään näkemääni metropolia.

Olemme perheeni kanssa ottaneet tavaksi retkeillä Turun lähiympäristössä. Polkupyörillä on hauskaa tutustua lähikuntiin ilman aikataulupaineita. Isäni on erikoistunut suunnittelemaan hyviä reittejä sopivilla tutustumiskohteilla. Netistä voi katsoa, mitä eri paikkakunnat tarjoavat. Aina löytää jotakin uutta ja mielenkiintoista. Muistan hyvin yhden todella pitkän pyöräilyretken, jonka viimeinen tutustumiskohde oli Kultarannan puutarha.  Matkalla olimme käyneet niin monessa historiallisesti merkittävässä kirkossa ja kartanossa etteivät Keski-Euroopan retket tuntuneet lainkaan huikeimmilta.

Meidän perus kesäretkemme on fillaroida Kupittaan puistoon jalkapallo ja uikkarit mukaan pakattuina. Jos vielä syömme lounaamme ravintolan terassilla niin luksusloma on täydellinen. En pidä lentämisestä ja se vie myös aikaa. Kun kiertelee lähimaisemia niin kaiken ajan voi käyttää nauttimiseen eikä pakkaaminenkaan stressaa.

Vartin etäisyydelläkin Turun lähiympäristöstä löytyy jotakin jokaiselle, niin museoita, patikointia, kesäteattereita, golfia, rockia, veneilyä… Tarjonta on niin laajaa, että melkein stressaantuu siitä, miten tähän kaikkeen hauskaan ehtisi tutustua. Ei siis todellakaan ole aikaa ulkomaille, kun elämä on parhaimmillaan niin lähellä.