Olen tänään iloinnut siitä, että amerikkalaiset valitsivat uudeksi presidentikseen demokraattien Barack Obaman. Hänen valintansa antaa toivoa muutoksesta esimerkiksi ilmastopolitiikassa, talousasioissa ja ulkopolitiikassa. Meidän vihreiden näkökulmasta erityisen merkityksellistä on se, että Obama on luvannut toteuttaa 80 prosentin päästövähennykset vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi hän on luvannut nostaa uusiutuvan energian osuuden 25 %:iin vuoteen 2025 mennessä. Valinta antaa siis toivoa saada Yhdysvallat vihdoinkin mukaan ilmastotalkoisiin.

Nämä vaalit olivat tärkeät myös maan demokratian kannalta. Vuoden 2000 presidentinvaaleissahan George Bush tuli vaalitavan johdosta valituksi, vaikka hän sai vähemmän ääniä kuin vastaehdokas Al Gore. Tällä kertaa vaalien ratkaisijana pidettiin uusia äänestäjiä, ja yleisesti ottaen äänestysaktiivisuus on ollut korkeaa, mikä antaa Obamalle vahvan mandaatin. Mutta vahva mandaatti merkitsee myös korkeita odotuksia ja isoa vastuuta. On varmasti rankkaa saada vastuulleen näin kovat odotukset varsinkin, kun maa on tällä hetkellä vaikeassa tilanteessa. Erityisesti talouskriisi ja ilmastonmuutoksen torjunta vaativat nopeita toimenpiteitä. Obama sanoikin voittopuheessaan, että suurta muutosta ei tule vuodessa eikä välttämättä edes yhdessä vaalikaudessa. Valtamerilaiva ei käänny hetkessä. Mutta kuten Obama itse, niin olen toiveikas, että muutosta alkaa tapahtua.

Erityisen merkityksellistä on myös se, että Obama on Yhdysvaltojen ensimmäinen tummaihoinen presidentti. Luin jostain tarinan eräästä afroamerikkalaisesta miehestä. Hän kertoi tulleensa hakatuksi sen jälkeen, kun äänesti aikoinaan ensimmäistä kertaa. Hän tulkitsi sen niin, että mustana hänen ei kuulu äänestää. Nyt hän kuitenkin aikoi äänestää ensimmäistä kertaa sen jälkeen. Obaman valinta antaa hienon signaalin ennakkoluulojen vähenemisestä ja asenteiden muuttumisesta.

Siinä missä Obaman valinta antaa toivoa suuresta muutoksesta, herättää se samalla myös erilaisissa vastapuolen ääriliikkeissä sitäkin suurempaa vastustusta. Obaman turvallisuutta on uhattu kampanjan aikana, ja turvatoimet ovat jo olleet suuria. Valinnan jälkeen hänen ja hänen läheistensä turvallisuuteen kohdistuu vielä suuremmat riskit. Mietin sitä, miten raskasta täytyy olla tietoisuus siitä, että joutuu uhraamaan omaa ja perheensä turvallisuutta voidakseen tehdä hyvää.