Tässä loppurutistuksessa ennen juhannusta on myös ollut jonkun verran kulttuuritarjontaa.

Pienimuotoisin tilaisuus oli yhteislaulutuokio aurinkoisella kalliolla Raunistulassa. Isäni vaimo Irene oli järjestänyt tämän asukasyhdistyksen tilaisuuden ja mieheni Kim hoiti musiikkipuolen. Luulenpa, että tästä tuli toistuva traditio, sillä sen verran paljon kiitosta kalliolla laulaminen sai. Käytännön toteutushan riippuu siitä jaksaako Kimi kantaa kaikkia tarvittavia kaiuttimia kalliolle isäni ja Simo Heleniuksen avustuksella uudelleen...

Hieman isompi tapahtuma oli, kun kävimme perheen kanssa katsomassa Pekka Töpöhäntää Turun Kesäteatterissa Vartiovuorella, ja nauroimme kaikki oikein kunnolla. Kimin veli Janne on sovittanut musiikin näytelmään ja se on miksattu Kimin studiossa. Suosittelen tuota opettavaista tarinaa kaikille. Pekka Töpöhäntä oli lemppareitani jo lapsena, ja tämä versio oli oikein onnistunut. Etenkin Monni keräsi poikiemme pisteet. Monni on alkuperäisessä ruotsinkielisessä versiossa Måns, ja minusta olisi kuulemma tullut Måns, jos olisin syntynyt poikana...

Viime aikojen suurin tapahtuma oli Bon Jovin keikka Olympiastadionilla.

Stadion oli aivan täpösen täynnä, ja tuntui aika hurjalta laulaa keskellä kenttää, kun laulu raikasi kaikkialta ja heiluttavat kädet olivat kuin meri. Äänentoisto oli aivan täydellistä ainakin joitakin metrejä miksauspöydän edessä. Sain laittaa korvatulpat takaisin taskuun ja nauttia täyeläisistä soundeista. Näkeminen oli sitten vaikeampi asia, kun ei ole niin pitkä kuin moni miehistä. Olin odottanut yleisön koostuvan pääasiassa meistä ikuisista kasari-naisista, mutta yllätyksekseni siellä olikin paljon nuoria ja miehiä. Vieressäni seisoi kaksi nuorukaista, jotka osasivat kaikki laulujen sanat, ja he lauloivat ne eläytyen ja oikein hyvin. Eli kaiuttimien lisäksi minulla oli tällainen oma stereotehoste siinä vieressä ;o). Nyt niska on jäykkä kaikesta kurkottamisesta, mutta oli tämä musiikillinen elämys, vaikka nuorempana suurempi merkitys minulle taisi olla bändin ulkonäöllä...