Nyt on taas yksi jalkapallokausi päättynyt, ja TPS-Honka matsi oli jonkinlainen antikliimaksi tälle kaudelle. Paras tunnelma oli selvästi TPS-HJK pelissä kesällä, jossa tuloskin oli mukava. Ainoa vähemmän mukava hetki oli, kun iso muovinen lakana peitti koko päätykatsomon, ja me jäimme sen alle. Selvästi kentällä tapahtui jotakin hauskaa samaan aikaan, koska kuulimme musiikkia ja taputuksia.
En ole enää näköjään koukussa ainoastaan nappula- ja junnujalkapalloon vaan veri vetää muihinkin peleihin. Itsekin hämmästyin käytöstäni, kun intoni polkea Veritas-stadionille on niin iso, että sain mieheni mukaan Inter-HJK peliin, vaikka poikamme sanoivat katsovansa pelin mieluummin telkkarista. Tässä matsissa harmitti, ettei Inter vienyt voittoa vaikka mielestäni pelasikin paremmin. Sama tunne jäi TPS-Honka matsista, jossa TPS:n peli etenkin ensimäisellä puoliajalla oli selvästi vauhdikkampi ja vahvempi kun Hongan.
Tästä jalkapallokaudesta jää varmaankin mieleen erikoisuutena useat katsomani naisten matsit. Etenkin Suomen naisten viimeinen peli, joka oli Turussa, jätti karvaan jälkimaun. Finaalissa Stadionilla Helsingissä ei ollut niin vahvoja tunteita, vaan pystyin vain rennosti nauttimaan meiningistä, joka oli varsin kansainvälinen. Toivottavasti moni suomalainen tyttö sai tästä EM-väännöstä inspiraatiota ja lisää intoa pelaamiseen.
Itsekin osallistuin taannoin yhteen jalkapallopeliin. Suosittelen muuten myös kakkosdivarin matseja. Esimerkiksi silloin, kun ÅIFK:n edustusjoukkue pelaa yläkentällä, on vauhtia riittänyt.
