Tämän viikon keskiviikkona luultavasti tullaan käsittelemään istunnossa asiaa josta sain todella vääntää Hallintovaliokunnassa. Ulkomaalaislakiin lisättiin säännös Ulkomaalaisviraston, poliisin ja rajavartiolaitoksen  oikeudesta saada pyynnöstään ilman huoltajaa olevaa alaikäistä turvapaikanhakijaa ja hänen perheenjäseniään koskevia tietoja vastaanottokeskukselta.

Perusteluihin sain monta tärkeää asiaa kuten esimerkiksi, että tiedonpyyntö samoin kuin vastaus pitää aina tehdä kirjallisena, ettei tule mitään epämääräisiä tiedonpyyntöjä, joita ei voida jälkikäteen tsekata. Itse pykäliin sain myös enemmän täsmennystä ja tarkkarajaisuutta verrattuna alkuperäiseen muotoon.

Todellinen vääntö syntyi siitä kenen pitää ottaa lapsen etu huomioon tietoja pyydettäessä ja antaessa. Se linja jota ajoin oli, että kaikkien viranomaisten aina tulee ottaa ensisijaisesti lapsen etu huomioon. Tätä näkemystä tuki muun muassa myös UNHCR. Toinen näkemys oli, että ainoastaan tietoja pyytävän viranomaisen tulee erityisesti ottaa lapsen etu huomioon. Tätä näkemystä voisi tulkita niinkin, että lapsen kanssa koko ajan työskentelevän tahon pitäisi vain totella pyyntöjä ajattelematta mikä heidän näkemyksensä lapsen edusta on.

Lopputulos oli ilokseni: "Tietoja pyydettäessä viranomaisten (huom monikkomuoto) on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun".

Asia saatiin siis yksimielisesti läpi valiokunnassa. Eikä siihen varmaankaan tule enää muutoksia salissakaan. Näiden Suomeen yksintulleiden turvapaikkahakijalasten määrä on tänä vuonna muuten romahtanut. Lapsia on saapunut 62 kun vuonna 2005 heitä saapui 220.