Uskon pienten askelten suureen vaikutukseen. Jos lapsia katsellaan rakastavin silmin ja ihaillen ja heille annetaan noin viisi kertaa enemmän myönteistä palautetta kuin kielteistä palautetta, uskon heistä kasvavan vahvoja ja kilttejä ihmisiä, jotka ovat valmiita välittämään planeetastamme ja muista ihmisistä.

Se käytös, joka saa huomiota lisääntyy. Eli jos lapsen hyvää käytöstä kiitellään, se tulee lisääntymään ja taas jos huomio kiinnittyy ei toivottuun käytökseen, niin se valitettavasti lisääntyy. Siksi kannattaa pohtia tarkasti kannattaako kaikesta aina huomauttaa ja onko järkevää pitää niin monta sääntöä voimassa, että on pakko jankuttaa. Kehuttu lapsi ei ylpisty, vaan hänen minäkuvastaan tulee vahva. Tietenkin lapselle pitää olla rehellinen ja kehujen pitää olla realistia. Jos lapsen kanssa on haasteita, niin häntä kannattaa kehua pienemmistäkin asioista. Vaikkapa sitä, että odottaa hienosti. Pääasia on keskittää huomio hyvään. Hyvästä yrityksestäkin pitää kehua. Mitä täsmällisemmin pystyt kehumaan, sen parempi. ”Hienoa, kun laitoit roskan roskikseen” on täsmällinen kehu.

Jos haluat lapsen olevan onnellinen seurassasi, niin anna hänen ohjata yhteistä toimintaanne. Ole kiinnostunut hänen ajatuksistansa ja tekemisistä. Meille on nykyään todella vaikeaa keskittyä vaikka 15 minuuttia toiseen ihmiseen ilman kännykkää tai muita vempaita. Kannattaa kuitenkin yrittää todella keskittyä hetkeksi joka päivä lapseen täysillä ja todella tutustua hänelle tärkeisiin asioihin. Kun lapsi tietää saavansa aikuiselta huomiota hyvällä, hän ei hae sitä huonolla käytöksellä.

Maailmaan kasvaa yhteistyökykyisiä ihmisiä, kun annat lapselle arvostavaa huomiota ja opetat häntä hallitsemaan käytöstään, eikä tunteitaan. Saa olla vihainen ja saa itkeä, mutta surullisena tai vihaisenakaan ei saa tehdä pahaa muille ihmisille tai eläimille. Onnellisista lapsista kasvaa vastuullisia aikuisia, joita planeettamme kaipaa.

Raportoinneissa yritysten on avattava myös hallitusten ja johtokuntien monimuotoisuutta eri kansalaisuuksien, ikärakenteen, koulutuksen ja sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmista. Taustalla on selvitys, joka osoitti, että suurten yritysten johtoryhmistä puuttuu usein monipuolisuutta, jolloin päätöksenteko perustuu herkästi kapea-alaiseen ajatteluun. Tämän seurauksena johtoryhmän päätöksiä ei tehokkaasti haasteta, ja innovatiiviset ideat jäävät keskustelun ulkopuolelle.

Yrityksiltä ei odoteta yksityiskohtaisia raportteja, vaan oleellisten ja hyödyllisten tietojen keräämistä. Yritysvastuuraportointi onkin jatkuva olennaisuuksien tunnistamisen ja mittaamisen, viestinnän sekä vuorovaikutuksen prosessi. Paksuista kerran vuodessa painetuista raporteista siirrytäänkin digitaalisiin, vuorovaikutusta rakentaviin ratkaisuihin ja jatkuvaan viestintään. Tarve vastuullisuuden mittareiden luomiseen ja tiedon keräämiseen ulottunee laajemmalle, sillä suuryritykset tarvinnevat jatkossa raportointeihinsa entistä tarkempia tietoja myös yhteistyökumppaneiltaan ja alihankkijoiltaan.

Uusi raportointivelvoite ei ole saanut Suomessa osakseen kritiikkiä, mikä saattaa olla merkki siitä, että suomalaisissa yrityksissä tiedostetaan raportoinnista ja viestinnästä saatavat hyödyt. Euroopan Komission vastuullisuusraportoinnin muistiossa (15.4.2014) todetaankin, että avoimuuteen panostavat yritykset tekevät pitkällä aikavälillä tarkasteltuna parempaa tulosta, niiden rahoituskulut ovat matalammat, ne houkuttelevat ja säilyttävät hyviä työntekijöitä sekä niillä on harvemmin ja vähemmän merkittäviä liiketoiminnan häiriöitä. Myös sijoittajat ovat koko ajan kiinnostuneempia taloudellisten lukujen lisäksi sosiaalisesta ja ympäristövastuusta.

Edelläkävijät ovat usein voittajia. Silti hallituksilla on harvoin rohkeutta vaatia oman maansa yrityksiltä edelläkävijyyttä. Jäsenvaltioista Iso-Britannia ja Ruotsi ovat ensimmäisinä ottaneet raportointivelvoitteita käyttöön vuosina 2006 ja 2007. Perässä ovat seuranneet Espanja, Tanska ja Ranska. Nyt kun päätökset tehdään EU:n tasolla, syntyy pitkän tähtäimen linjauksia, jotka parantavat kilpailukykyä ja helpottavat eurooppalaisten yritysten globaalia toimintaa.

Seuraava askel avoimuuteen lienee velvoite raportoida vuosittain eri maissa tehdyt voitot, niistä maksetut verot sekä saadut julkiset tuet, mutta siitä lisää joskus toiste.

Samma positiva styrning av affärslivet borde också vara vardag för kommunerna, då de använder våra gemensamma skattepengar till inköp av varor och tjänster. Det räcker inte längre med att bara välja det billigaste alternativet.

Första gången jag konkret såg nyttan av genomtänkta konkurrenskrav i en kommunal anskaffning var år 1998 då Åbo stad konkurrenssatte trafikering av några busslinjer. Då ställdes miljökrav och krav på låga golv i bussarna, så att åldringar m fl har lättare att ta sig in i bussarna. Resultatet blev både kostnadseffektivt och en positiv upplevelse för passagerarna. Dessutom minskade luftutsläppen i Åbo centrum. Mycket vatten har hunnit rinna i Aura å sedan dess och nu har äntligen det kommunala samarbetet kring lokaltrafiken startat. Följande steg är att Pargas stad kommer med i vårt lyckade regiontrafiks nätverk.

Alla anskaffningar borde förberedas ur ett ansvarsperspektiv, vilket tyvärr inte ännu är verklighet i många av våra kommuner. Ansvarschefen för en stor tvätterikedja i Finland förundrade sig för några veckor sedan övar att så få kommuner frågar efter t ex vatten- och elkonsumtionen per kilogram tvätt, då de konkurrensutsätter kommunens tvätteriservice. Beror det på okunnighet, ovilja eller lathet om man bara ber om de vanliga priserbjudandena utan att lägga till några andra kriterier vid anskaffningar?

Kommunerna förväntas vara ännu öppnare med sin verksamhet än företagen, som långsamt anpassat sig till konsumenternas förväntningar på ett ansvarsfullt beteende. Alla kommunens köpbeslut bör kunna granskas av kommuninvånarna. Likaså de etiska tankegångarna som lett till anskaffningskraven. Då kommunen visar samhällsansvar i sina köpbeslut är också invånarna nöjdare. En annan historia är sedan hur denna information kommuniceras utåt, så att den är lätt att hitta och förstå. För att kommuninvånarna ska vara tacksamma räcker det inte med att kommunen fungerat ansvarsfullt - om ingen vet om det.

Esimerkiksi liikuntalautakunnassa yritämme kääntää jokaisen kiven löytääksemme vähiten kauheat säästökohteet ja samalla nostamme myös taksoja saadaksemme lisätuloja. Mikään näistä toimenpiteistä ei ole yhdenkään lautakunnan jäsenen tai virkamiehen mielestä mukava tehdä. Tällaisessa tilanteessa on erittäin helppoa kerätä pisteitä vastustamalla kaikkia epämiellyttäviä päätöksiä. Koen kuitenkin lautakunnan kokonaisuudessa ymmärtäneen tilanteen vakavuuden ja kaikilla on vahva tahto hoitaa leikkaukset mahdollisimman vähäisillä tuhoilla.

Koska toiminta-alueemme on kohtalaisen pieni voimme paremmin perehtyä kokonaisuuteen kuin monissa muissa lautakunnissa. Siksi yritämmekin minimoida vahingot yksityiskohta myöten. Kun esimerkiksi teimme päätöksen lyhentää aukioloaikoja Lasten liikunnan ihmemaassa vihreiden Joni Lähteenmäki ehdotti, että Kupittaan toimipisteessä tätä lyhennystä ei tehtäisi. Lautakunta hyväksyikin yksimielisesti muiden paikkojen ajan lyhentämisen, mutta Kupittaan urheiluhallissa on puolituntia pidempi aika. Tämä on esimerkki siitä, kuinka pienistä räätälöidyistä toimenpiteistä on kyse kun raavimme kasaan tarvittavat säästöt.

Valitettavasti valtuustossa tuntuu olevan monilla enemmän tahtoa irtopisteiden keräämiseen kuin kokonaisuuden vastuunkantamiseen. Pelkään pahoin, että saamme lähiaikoina todistaa monta surullista näytelmää jossa ”pelastamalla” jokin kohde säästöiltä työnnämme säästämisen pakkoa eteenpäin vielä huonompia vaihtoehtoja päin. Tällaisessa tilanteessa ei ole kiitollista olla päättäjä, mutta uskon ihmisten ymmärtävän ettei kiltein ja viisain päättäjä ole se joka sanoo ei kaikille säästöille. Jos nyt haluaa toimia viisaasti ja samalla vaikuttaa säästökohteisiin on erittäin hyvä maaperä omille ehdotuksille säästökohteiksi tai lisätulojen saamiseksi. 

Tällä hetkellä Suomessa kierrätetään pääosin teollisuuden ja kaupan muovipakkausjätteitä. Kuitenkin Suomen muovijätteestä peräti 70 % muodostuu kotitalouksissa. Ekokem kehittää parhaillaan kotimaista muovinkierrätysprosessia, jotta kotitalouksissa syntyvästä muovipakkausjätteestä saadaan irti maksimaalinen hyöty. Samalla luodaan valmius kuluttajamuovipakkausten kierrättämiseen, jota laki edellyttää vuoden 2016 alusta. Kohta saamme kaikki kantaa myös muovisen kortemme kekoon kierrätysyhteiskunnan rakentamisessa. Jos katsoo sekajätepussiin, sisältöhän on pääosin muovia.

Kotimainen materiaalikierrätys paitsi rakentaa kierrätysyhteiskuntaa, myös estää arvokkaiden raaka-aineiden vientiä muualle. Raaka-aineena uusiomuovi on neitseellistä edullisempaa. Muovijätteestä valmistetaan uusiomuoviprofiileja, joita voidaan työstää puun tapaan. Näillä profiileilla korvataan muun muassa kestopuuta maanvaraisissa rakenteissa.

Muovinkierrätyksen haasteet liittyvät muovien pesuun ja lajitteluun. Kierrätyksessä kerätty muovi lajitellaan, pestään, murskataan ja kuivataan. Lupaavia tuloksia on saatu Ekokemin kehittämästä pesuprosessista. Valitettavasti me turkulaiset emme ole vielä saaneet osallistua kuluttajamuovipakkauksien keräykseen, sillä testaukset on tehty Tampereella ja Kuopiossa pilotoiduista kuluttajamuovipakkausten keräyksistä. Mutta toivottavasti pian minunkin jogurttipurkkini voivat päätyä vaikkapa hienoksi iskuja, säänvaihtelua ja kosteutta kestäväksi uusiomuovista tehdystä sahapukiksi.

Kun katselee asioita globaalin kestävyyden silmälaseilla, ei todellakaan ole mikään este toimia terveellä tavalla paikallisen yhteisönsä parhaaksi. Usein nämä tavoitteet tukevat jopa toinen toisiaan. Kun suosii lähellä tuotettuja tuotteita, ajattelee samalla globaalisti ja toimii paikallisesti. Hyvä esimerkki tästä on paikallisista raaka-aineista lähellä käsin leivotun leivän ostaminen. Jos leipuri vielä käyttää uusiutuvaa sähköenergiaa, hiilijalanjälkemme edelleen pienenee. Ihanne olisi tietenkin vielä se, että leipä on luomua, vaikka luomu ei ole niinkään globaali teko vaan enemmänkin paikallinen ympäristöteko.

Omat valintani ovat olleet selvästi helpompia kun siskoni sattuu pyörittämään paikallista luomu-piiriä, josta saa vaikka mitä lähituotteita. Sen lisäksi hän vielä on ”ruokkinut” perhettämme yli kymmenen vuotta. Jos minulla ei olisi tätä luksuspalvelua, hyödyntäisin nykyistä enemmän paikallisia tuottajiamme arjen pyörittämisessä. Kaupan hyllyltä löytää pienellä vaivalla paikallisesti tuotetut elintarvikkeet, mutta kauppa voisi vielä auttaa meitä tässä tuomalla näitä tuotteita paremmin esiin. Näkyvät kyltit lähi- ja luomutuotteille kaupanhyllyssä ovat viesti kauppiaalta – minä välitän.

Meidän perheellä on tärkeät juhlat ensi lauantaina, kuten monella muullakin perheellä. Ellei siskoni olisi ottanut vastuuta tarjoilusta, olisin varmasti tilannut paikallisia saaristolaisleivälle tehtyjä voileipäkakkuja, joita sain äsken maistaa seminaarissamme. Meidän alueellamme on todellista ammattitaitoa ja luovuutta. Ellemme arvosta ja kannusta yrittäjiämme, on turha valittaa, jos työpaikat karkaavat täältä muualle.

Toisenlaisia arjensankareita tapasin 21.3. Continental Foods Finlandin järjestämässä Parempaa kouluruokaa -inaalissa Gastro-messuilla, joissa minulla oli toistamiseen ilo toimia tuomarina. Viiden finaaliin yltäneen koulukeittiöiden ammattilaiset taikoivat siellä eri ruokakokonaisuuksia alle euron hinnalla per annos. Eli todellisen koulukeittiön keskiarvohinnalla. Yksi näistä huikean taitavista joukkueista oli Turusta. Kilpailu oli erittäin tiukka ja ainoastaan voittaja julkaistiin lopuksi. Turkulaisten Johanna Sahosen, Ilkka Lindbergin ja Annariina Aaltosen tekemiä ruokia kehuttiin sen verran vuolaasti tuomareiden palautteissa, että luulen heidän pisteensä olleen aivan kärjessä.

Ruoka on meidän tärkeimpiä perustarpeitamme ja tänä päivänä vaatimustaso on noussut niin paljon, että terveellinen ruoka tulisi olla jokaisen suomalaisen arkipäivää. Kuinka paljon vaikeampaa tämä tavoite olisikaan saavuttaa ilman maksuttomia lämpimiä koululounaita, joissa on tarkkaan pohdittu niiden terveellinen koostumus. Kouluruuan ammattilaisten arvostus ja julkinen kiitos on Parempaa kouluruokaa -kilpailun tärkein pääviesti. Samalla kehitetään uusia hyviä reseptejä, jotka annetaan kaikille jakoon. Kun pienellä rahalla pitää tehdä hyvää ja terveellistä ruokaa kaikki oivallukset ja ideat ovat tarpeen.   

Elämänhallinta pienemmässäkin mittakaavassa vaati juuri tällaista osaamista. Esimerkiksi martat jakavat tällaisia reseptejä ja vinkkejä kotisivuillaan meille kaikille. Käyttämällä vähän enemmän aikaa suunnitteluun voi säästää selvää rahaa ja samalla huolehtia lähimmäistensä terveydestä paremmin. Jo sillä että tietoisesti välttää ruuan poisheittämistä saadaan suuri muutos aikaan.

Vaikkei olisikaan kehitysvammainen, elämä yksin eristyksissä muista veisi aika monelta meistä nopeasti elämänhalun. Silloin ei enää olisi kysymyksessä turvallisuuden tarve, vaan seuraava taso, eli läheisyyden ja rakkauden tarve. Me haluamme tuntea yhteisöllisyyttä ainakin yhden mukavan ryhmän kanssa ja mieluiten myös rakkautta itse valitsemamme ihmisen kanssa. Tähän tasoon kuuluvat myös seksuaaliset tarpeemme, joiden totuttamiseen tarvitsemme myös yksityisyyttä. Jos kehitysvammainen asuu laitoksessa, jossa hänellä ei ole omaa huonetta, tämä ei välttämättä toteudu.

Myös arvostuksen tarve vaati tietyn tasoista integriteettiä ja kokemusta siitä, että muut kunnioittavat ihmisenä ja antavat tilaa. Tästä päädymmekin tarvehierarkian korkeimmalle tasolle, eli tarpeeseen toteuttaa itsensä, jossa kehitysvammainen usein nauttii paljon pienemmistä asioista kuin muut. Hän iloitsee voidessaan tehdä jotakin hyödyllistä ja panostaa täysillä rutiininomaisiinkin tehtäviin. Tämän takia yritysten kannattaa tehdä yhteistyötä kehitysvammaisten palveluja tarjoavien tahojen kanssa.

Jos olisin kehitysvammainen, niin luultavasti haluaisin asua aikuisten kehitysvammaisten ryhmäkodissa, jossa kodinomaisessa ympäristössä voisin sekä saada omaa rauhaa ja nauttia hauskasta yhdessäolosta että jopa tehdä oikeita töitä. Kehitysvammaisen elämää rajoittaa kyky itse huolehtia asioistaan, sekä yhteiskuntamme asettamat  rajat sopivalle käytökselle.  Tällä hetkellä valitettavasti taloudelliset syyt ja meidän kanssaihmisten tekemät valinnat estävät monia kehitysvammaisia kanssaihmisiämme elämästä täyttä elämää.

Min upplevelse av något påverkas märkbart av att jag vet något positivt eller negativt om bakgrunden till produkten eller servicen jag får. Speciellt verkliga historier om enskilda människors kamp för en bättre framtid får mig alltid emotionellt engagerad på ett kanske t o m orationellt sätt.

Jag besökte nyligen än djurpark, som jag engång tidigare bekantat mig med för ca åtta år sedan. Den här gången hade jag noga på förhand läst om parkens värderingar och historia, vilket gav en känsla av, att det handlar om mera än bara en rolig dag, då man besöker parken. Vi inledde besöket med en infofilm om grundarnas mål att rädda utrotningshotade djur och fick se hur många års arbete hade burit frukt både då det gällde pengar till naturskydd och ökad förståelse bland parkens besökare.

Efter filmen kändes vår dag ännu mera meningsfull än efter den information jag läst på förhand. Nu hade mina känslor verkligen vaknat till liv och jag hade en klart positiv relation till parkens personal och grundare. Pricken på i:et blev att vi råkade träffa just samma äldre man, som berättade på filmen om vad han och de andra grundarna haft som mål. Han var säkert pensionerad för länge sedan, men han alldeles tydligt njöt av att gå omkring och se hur hans drömmar ännu levde vidare.

Vanligtvis skulle jag antagligen ha grämt mig över parkens restaurangs onödigt höga priser, men efter min emotionella sympati för parken, så kändes varje euro vi använde under dagen helt berättigade.  För åtta år sedan blev mitt starkaste minne från samma park en ficktjuv. Den här gången däremot, är det en varm gemenskapskänsla med parken och dess bakgrundsorganisation, som lever kvar i mitt minne.

Också om jag nu skulle få höra något negativt om parkens verksamhet, så skulle jag inte genast stämpla den som negativ, utan först söka upp på internet vad de själva svarar på beskyllningarna. Då en relation uppstått till någon person/organisation mm så tror man inte lika lätt på olika rykten som sprids om denna.

Sama sak gäller beslutsfattare, som varje dag får vara beredda på att bli smutskastade. En del väljer att hålla låg profil för att de då kanske inte så lätt blir måltavla för smutskastning, medan andra väljer en mera öppen linje.  Själv tror jag mera på denna öppna linje, fastän det kan vara ganska kämpigt ibland. En av mina gamla kolleger som jag uppskattar högt, Jyrki Kasvi, hade t o m på sin hemsida en samling av alla negativa saker som sagts eller skrivits om honom. Det kräver faktiskt att man är du med sig själv, för att lyfta fram istället för att sopa undan mattan allt obehagligt man stämplats med.

Personalen, som tog hand om oss i restaurangen är verkligen värda ett jättestort tack. Speciellt Taina Virtanen, som hela tiden höll oss lugna och informerade oss, då vi inte lyckats höra vad som sades i högtalarna. Hennes arbetsskift blev 16 timmar långt, men ännu sent på natten orkade hon vara vänlig, då vi försökte få pojkarna att sova mellan restaurangborden.

Litet lustigt var det att den kvinnoröst, som berättade via högtalarna om olika städerskors arbetsskift hördes mycket tydligare än den mansröst, som informerade passagerarna om situationen och vilka åtgärder som gjorts.

Det enda jag verkligen är besviken på, är den information som en del sensationsinriktade internet-tidningar spred. Vi försökte hålla pojkarna lugna och det underlättades inte av att de med sina telefoner kunde läsa nyheter på internet om att vattnet strömmade in i fartyget och att det redan fanns gyttja på däcket o s v. Ännu värre var det för de föräldrar som inte var med, och vars barn enligt dessa nyheter verkade sväva i en verkligen stor fara.

Man kan säga att rederiets krisinformation kanske inte fungerade perfekt, men egentligen skulle jag vilja kräva mycket mera ansvar av de medier som gör sina nyheter på enskilda passagerares uttalanden, utan att kolla först om de stämmer. Det jag alltså igen en gång lärde mig, var att det finns vissa medier man verkligen inte kan lita på. Inte för att det egentligen var någon nyhet för mig, som så ofta läst felaktig information gällande mig själv i dem. Men skillnaden var nu den, att dessa felaktiga nyheter verkligen orsakade onödigt lidande för många människor, som inte är vana med den här sortens mediers tillvägagångssätt.

Ett beslut, som Viking Line säkert fick mycket negativ feedback på, men som jag upplevde vara verkligen rätt, var att helt stoppa serveringen av alkohol så länge det ännu fanns minsta lilla osäkerhet om vår trygghet. Nu hann det inte bli några ordningsproblem, men jag vill inte ens tänka på hur de kunde ha sett ut om spriten skulle ha flödat hela natten och vi sedan ändå hade måsta evakueras. 

Efter allt detta, så funderar vi nu på att kanske försöka göra om allt i februari och då få genomfört de fina planerna vi hade för vårt veckoslut på Åland. Då blir det förhoppningsvis mera fotboll och mindre ätande.