Kirsikkapuut kukkivat nyt Japanissa kauneimmillaan. Tähän aikaan vuodesta japanilaiset yleensä kerääntyvät kirsikkapuiden alle nauttimaan alkaneesta keväästä. Tänä vuonna on toisin. Nyt Japani keskittyy korjaamaan luonnonmullistusten aiheuttamia vaurioita ja taistelemaan Fukushiman ydinvoimalaonnettomuutta vastaan.

Olen puhunut tällä vaalikaudella paljon ydinvoiman riskeistä. Nostin esille, että kansainvälistä ydinvoimayhtiöiden vastuuta korottavaa lakia ei ole saatu voimaan, koska vakuutusyhtiöt eivät suostu vakuuttamaan ydinvoimaloita uuden lain laajuudelta. Elinkeinoministeri Pekkarinen (kesk.) taipui tuomaan oman kansallisen lain ydinvoimayhtiöiden rajoittamattomasta vastuusta. Se oli tärkeä viesti ydinvoimayhtiöille, mutta lakiin jäi ongelmia. Suurin ongelma on, että vastuu ei ulotu ydinvoimalan omistajayhtiöihin. Vastuun ulkopuolelle on rajattu myös luonnonmullistukset. Viime kädessä riskin kantajaksi ja maksajaksi jää siis suomalaiset. Voitot ja rakennusvaiheen työpaikat sen sijaan menevät pitkälti ulkomaille.

Minulta on usein kysytty, miksi vihreät eivät lähteneet hallituksesta ydinvoimapäätösten jälkeen. Olisiko ydinvoimalupia vähemmän, jos olisimme lähteneet hallituksesta oppositioon? Ei olisi. Vihreät oli ainoa eduskuntaryhmä, jonka kaikki kansanedustajat äänestivät ydinvoimaa vastaan käsittelyn joka vaiheessa. Itse asiassa yksikään vihreä ei ole koskaan äänestänyt ydinvoiman puolesta. Ydinvoimaluvat hyväksyttiin viime kädessä opposition äänin, sillä hallituspuolueiden ydinvoiman kannattajien äänet eivät yksin olisi siihen riittäneet. Oppositiolla olisi ollut historiallinen mahdollisuus äänestää luvat kumoon.

Ydinvoimaan liittyvä suuronnettomuuden riski erottaa sen muista energiatuotannon muodoista. Riski olisi helpompi kantaa, jos ei olisi parempia vaihtoehtoja. Mutta kun on. Panostetaan energiatehokkuuteen ja uusiutuviin ja lisätään sähkön kysyntäjoustoa. Siten tuodaan enemmän kotimaisia työpaikkoja ympäri Suomea, lisätään huoltovarmuutta ja rakennetaan kestävämpää tulevaisuutta. Esimerkiksi neljä isoa biovoimalaa tai 400 modernia tuulivoimalaa korvaisivat yhden Loviisan ydinreaktorin vuosituotannon. Kuten tekisi myös esimerkiksi tehokkaiden sähkömoottorien ja taajuusmuuttajien asentaminen teollisuuteen. Vaihtoehtoja riittää. Toivon, että uudet ydinvoimalat todetaan tarpeettomiksi ennen kuin niiden rakentaminen aloitetaan. Monessa muussa maassa tällaisia johtopäätöksiä on jo alettu tekemään.

(Kolumni julkaistiin Turkulaisessa 6.4.2011)